Uutiskynnyksen ylittää seikka, että nuoret olivat lähdössä puolukan keruuseen omasta vapaasta tahdostaan. Kahta viikkoa aiemmasta koulun ”pakollisesta” marjaretkestä oli tullut niin myönteiset kokemukset, että oppilaat ilmoittivat haluavansa uudelleen marjaan. Ei toki ihan hyvän hyvyyttään tai kansantaloudellisista syistä, vaan kerätäkseen marjoilla rahaa luokkaretkikassoihin. Ennakkotilauksia puolukasta oli saatu 24 sankoa.
Yksi koululle pyörällä saapunut oppilas kertoo, että puolukoilla on tarkoitus päästä Espanjaan. Alakoulussa haaveiltu Tampereen luokkaretki oli suuren kotimaisen matkailubuumin kukoistaessa typistynyt päiväksi Kivitipussa. Luokanvalvoja toppuuttelee liikoja ulkomaan suunnitelmia, parempi ensin katsoa, mihin rahat ja rahkeet riittävät.
Marjametsässä on helppo hengittää raikkaassa ilmassa koivunlehtien putoillessa. Koululta tuodut eväät maistuvat. Kauempana hälinästä metsän rauha on rajaton. Siellä voi haistaa suopursun vahvan tuoksun rämeeltä ja kuulla käpytikan hakkaavan mäntyä. Ruskan värjäämä luonto on kauneimmillaan pakkasöiden jälkeen.
Luokanvalvojan mukaan retki on työntäyteinen, mutta oikein onnistunut. Reippaan näköisen hupparinuoren mielestä puolukan poiminta vie voiton muista rahankeruutavoista.
–Ajattele, jos pitäisi myydä jotain kakunpaloja joulumyyjäisissä korona-aikaan tai kulkea ovelta ovelle kehumassa vessapaperia, että osta tätä, tällä pyyhkii hyvin (naurua).
Tapani Tyynelä
