Koivukangas toimi Evijärvi-seuran johtokunnassa lähes 40 vuotta, josta 17 puheenjohtajana, ja osallistuu kokouksiin tätä nykyä kunniapuheenjohtajan ominaisuudessa. Järviseutu-seuran hallituksessa hän oli vuosina 1986–2012, joista sihteerinä, varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana kussakin toimessa kolme vuotta.
–Se laajensi kotiseutunäkemystä. Siinä oli kiva olla mukana; kotiseututyö sai uusia jalansijoja. Näen, että kotiseutuseurojen keskeinen tehtävä on henkisellä puolella, tehdä töitä sen eteen, että kotiseudun henki elää, säilyy ja kehittyy. Kirjallisuuden ja siihen liittyvän toiminnan ylläpitäminen on tässä tärkeää, tästä esimerkkinä pitäjien joululehdet.
–Kotiseututyötä tarvitaan tulevaisuudessakin, ja sen täytyy uudistua, kehittyä ja löytää uusia toimintatapoja, mutta edelleen myös tallentaa ja tuoda esiin omaan paikkakunnan elämää. Museoista kannattaa pitää huolta, ja kutsua koululaisia sinne vierailuille, samalla kotiseutuyhdistykset voivat kertoa lapsille omasta toiminnastaan.
SUURIMMAKSI ponnistukseksi, jossa on ollut mukana kotiseututyön puitteissa, Koivukangas nimeää Kotiseutupäivien järjestäminen Järviseudulla 1992, sekä niihin liittyneen Uittomies-patsaan toteuttamisen. Koivukangas toimi järjestelypäätoimikunnan jäsenenä. Jokaiseen pitäjään haluttiin yksi isompi tapahtuma Kotiseutupäivien yhteyteen.
–Meillä se oli Uittomies-patsaan paljastusjuhla, sillä kunnioitettiin pitkiä uittomiesperinteitä.
Risto Saalastin suunnittelema kolmemetrinen täysmetallipatsas sijaitsee kunnantalon pihassa. Taiteilijan äidin toivomuksesta siihen kirjattiin Koivukankaan sanat ”Kasva puu, kulje puu, anna voimas uittajalles.”
–UPM lahjoitti meille malmin, joka kuljetettiin Lapinlahdelle valimoon. Siellä Saalasti valmisti patsaan. Siihen aikaan ei ollut hankerahoituksia, vaan keräsimme vajaa puoli miljoonaa markkaa itse. Järviseutu-seura ja kunta avustivat. Viimeiset kulut maksettiin ensimmäisen Evijärven Joulu -lehden tuotoilla.
MUISTOJEN lisäksi vuosikymmenten varrelta on jäänyt paljon lehtileikkeitä, kortteja, pyynnöstä eri tilaisuuksiin kirjoitettuja runoja, erilaisia kunniakirjoja ja palkintoja, muun muassa Kotiseutuliiton ansiomitali, Antti-patsas sekä Järviseutu-seuran luovuttama Uittomies-patsaan pienoismalli.
Järviseutu-seurassa Koivukangas vastasi pitkälti seuran sijoitustoiminnasta ja olisi halunnut sijoittaa enemmänkin sen vapaata pääomaa, mutta sen ei koettu olevan yhdistystoiminnan hengen mukaista. Koivukangas esitti, että kotiseututyö ja liiketoiminta eriytettäisiin, jolloin kotiseututoiminta jäisi seuralle ja yhtiö vastaisi Järviseudun Sanomista ja muusta liiketoiminnasta. Se herätti pelkoa ja vastustusta sekä hallituksessa että henkilökunnassa.
–Kotiseutuhenkeä oli, mutta liiketoimintaenergiaa ei. Pyysin eron puheenjohtajuudesta, koska ajattelutapamme olivat niin poikkeavat. Olen iloinen, että osakeyhtiö muodostettiin pari, kolme vuotta myöhemmin.
KOIVUKANGAS aloitti työuransa kaupan alalla ja siirtyi kunnan vapaa-aikatoimeen, jossa työskenteli eläkkeelle jäämiseen saakka. Puoliso Ulla siirtyi myöhemmin yrittäjäksi, ja yrittäjinä toimivat nykyisin myös Koivukankaiden molemmat lapset.
Liikuntaa Koivukangas harrastaa nykyään enimmäkseen metsän raivauksen merkeissä. –Sahaan kaksi, kolme tankkia päivässä. Luonnossa, kun hikisenä juo kahvit kannon nokassa, monenlaiset ajatukset kulkevat mielessä. Usein päällimmäisenä on syvä kiitollisuus kaikesta. Kuinka hienoa on, että meillä on kaunis, rauhallinen, tuottoisa maa. Jo lapsena olin kiinnostunut luonnosta, tutkin kaikkea. Metsässä ovat syntyneet monet uudet ajatukset. Olen kiitollinen siitäkin, että olen ollut sen verran terve, että vielä pystyn ja jaksan metsätöitä tehdä.
Tällä hetkellä Koivukangas osallistuu kotiseututyöhön mahdollisuuksien mukaan. –Olen ollut ideoimassa ja kehittämässä Evijärvi-seuran kanssa uittomiesaluetta ja osallistunut käytännön töihinkin sen mukaan, miten olen pystynyt. Irrottaudun pikkuhiljaa luottamustehtävistä, haluan rauhoittaa elämääni.
