–Olen tuonut diakoniatyöhön sosiaalityön tuoretta kokemusta ja näkökulmaa, kokee Rauhala.
Rauhala iloitsee, että laitoshartauksien sekä eri kohderyhmien virkistys- ja leiripäivien osalta on päästy mukavasti vauhtiin. Hän on mukana avoimen kerhon kokoontumisissa sekä diakonian keittolounailla ja käy perinteisillä koti- ja syntymäpäiväterveyhdyskäynneillä. Nyt postiin lähtevät 70 ja 75 vuotta täyttäneiden kutsut yhteisiin syntymäpäiväjuhliin.
–Päivystän tiistaisin täällä seurakuntatalolla kello 9–11. Kesätiistaisin menin hautausmaalle tapaamaan ihmisiä. Sen matalammaksi kynnys ei tule, kun juttelin omaisten kanssa haudoilla, mikä poikikin kotikäyntikutsuja. Koin ne päivät tärkeinä ja merkityksellisinä.
–Olen miettinyt eri sukupolvet yhdistävää toimintamuotoa, jossa ihmiset kohtaisivat ilman lokerointia. Se olisi ihanaa, suunnittelee Rauhala tulevaa.
YHTEISTYÖSSÄ on voimaa. Rauhala näkee pienen paikkakunnan tekijöiden verkostoitumisen tärkeänä ja tarpeellisena, ja pyrkii omassa verkostossaan toimimaan kristillisellä arvopohjalla. Yhteistyötä tehdään tällä hetkellä perusturvan sekä kolmannen sektorin kanssa.
–Perusturvan lapsiperheiden palvelut olivat esittäytymässä avoimessa kerhossa, ja entisten työkavereiden kanssa on matala kynnys vetäistä hihasta ja pohtia yhteistyökuvioita. OmaisOiva, SPR ja Moms for Kids olivat tuttuja jo edellisestä työpaikastani. Moms for Kidsin kanssa yhteistyö sujuu saumattomasti: voin jakaa EU-ruokapaketteja eteenpäin ja poiketa Vaatepankilla omien asiakkaideni kanssa. Diakoniatyöllä on pienet resurssit taloudelliseen auttamiseen, mutta yhteistyöllä ja ohjaamalla ihmisiä oikeisiin paikkoihin saadaan enemmän aikaan.
RAUHALA jatkaa Järvi-Pohjanmaan kriisityöryhmän jäsenenä ja aloitti myös Etelä-Pohjanmaan HeHun eli kirkon henkisen huollon valmiusryhmässä, joka palvelee suuronnettomuustilanteissa.
Perusturvassa hän oppi, että kaikkien ihmisten kokonaisvaltainen kohtaaminen pitää nöyränä.
–On kaikenlaisia elämäntilanteita, ja on hyvä, jos on joku kanssakulkijana. Kaikilla sellaista ei ole.
Vaikka Vimpeli on pieni, virkeä ja yhteisöllinen kylä, etsivälle diakoniatyölle on tarve. –On etsittävä niitä, jotka ovat vaarassa jäädä yhteisön tuen ulkopuolelle. Joskus omat voimat eivät riitä muiden pariin lähtemiseen. Näiden ihmisten tavoittaminen on haaste. Vaikka turvaverkot ovat hyvät, välillä niistä pudotaan läpi.
Diakoni on olemassa seurakuntalaisia varten.
–Niin pientä asiaa ei olekaan, etteikö voisi ottaa yhteyttä. Kaikki on luottamuksellista. Diakoni on kuuntelija, mutta myös palveluohjaaja ja -neuvoja. Meillä on hienot tukipalvelut ja -verkostot, mutta niitä pitää myös osata käyttää.
UUDESSA työyhteisössä oli ilo aloittaa.
–Tähän oli helppo ja kiva tulla, minut on otettu lämpimästi vastaan. Apua ja neuvoja on saanut pyytäessä, toivottavasti voin antaa joskus takaisinkin. Naapuriseurakuntien diakoniatyöntekijöiden tuki ja neuvot ihan käytännönkin asioissa ovat olleet myös suureksi avuksi. Siitä suuri kiitos myös heille!
Alun perin Porista kotoisin oleva Johanna Rauhala on asunut Itäkylässä noin 30 vuotta. Tyttären lähdettyä opiskelemaan kotona on hiljaisempaa.
–Puoliso, kissa ja koira pitävät seuraa. Olen innokas lukija, ja kesällä aloitin kuntosalilla käynnin, se koukuttaa.
Kerhoissa on tilaa
VIMPELISSÄ seurakunnan päiväkerhot käynnistyivät viikolla 33, mutta ryhmissä on vielä tilaa, kertoo lastenohjaaja Hannele Porthèn.
–Lasten vähenemiseen kerhoissa vaikuttaa se, että yhä useampi lapsi on päiväkodissa ja vanhemmat töissä, jolloin kerhoon kuljettaminen on hankalampaa.
Torstaisin pidettävä avoin kerho kokoaa jälleen mukavasti lapsia äiteineen, isineen ja isovanhempineen.
–Keväällä väkimäärä notkahti, mutta nyt väkeä on ollut enemmän liikkeellä. Tässäkin näkyy, että monet äidit ovat menneet töihin, mutta uusiakin on tullut pienten vauvojen kanssa.
–Avoimeen kerhoon voi tulla isovanhempi tai kummikin lapsen kanssa, muistuttaa Johanna Rauhala.
Porthén työskentelee myös Evijärven seurakunnassa lastenohjaajan sijaisena ja vetää siellä vastaavia kerhoja.
–Vimpelissä avoimella kerholla on vahvempi jalansija kuin vastaavalla perhekerholla Evijärvellä, mutta Evijärvellä kerhoryhmät ovat täynnä. Ehkä useampi äiti on siellä hoitovapailla, ja kerhokyytejä myös järjestellään perheiden kesken sekä isovanhempien avulla aktiivisesti.
Vimpelin seurakunnan lapsityön syksyyn kuuluu Mikkelinpäivän perhekirkko, johon lapsiperheitä kutsutaan.
MYÖS nuorisotyön kerhot ovat käynnistyneet. –Sählykerhon 19. vuosi käynnistyi. Aikuisen ja lapsen yhteinen pienoismallikerho jatkuu, samoin ykkös-nelosluokkalaisten toimintakerho. Kerhoihin mahtuu hyvin mukaan, kertoo nuoriso-ohjaaja Timo Turpela.
Vanhemmille koululaisille on nuorteniltoja sekä peli- ja oloiltoja. –Olen havahtunut siihen, että Vimpelissä on yllättävän paljon toimintaa ja mahdollisuuksia: on Monttu, seuris, Vedon urheiluharrastukset, 4H on aktivoitunut. On muskaria, taidekoulua ja painisali, tänä syksynä tarjolla on useita erilaisia kunnan ja koulujen kerhoja.
Porthén ja Turpela pohtivat, että on paljon lapsia, jotka menevät paikasta toiseen, niin että joutuu jopa toppuutella, mutta myös heitä, jotka eivät lähde kotoa koulupäivän jälkeen.
–Olemme täällä lapsia ja nuoria varten, ei siksi, että on vain kiva järjestää jotakin.
