• Suutarinpuisto on syntynyt vesijättömaasta pitkäjänteisellä työllä; Viinamäet ovat rakentaneet sitä kaikki loma-ajat noin 20 vuoden ajan.
  • Sauli Viinamäen yhteys Alajärveen ja lapsuusmaisemiin Pekkolassa on säilynyt läpi muualla asuttujen vuosikymmenten.
  • Tontin halki kulkeva puro elävöittää Suutarinpuistoa.
  • Chevrolet Master henkii mennyttä aikaa.
  • Vanha ompelukone muistuttaa isästä ja isovanhemmista.
  • Kiesit ja reki on tuotu Alajärvelle Lammilta.

Vesijättömaasta tuli kesäkeidas: puutarha tarjosi vastapainoa työlle

SAULI Viinamäki on rakentanut Alajärven Viinamäelle, lapsuudenkotinsa läheisyyteen puistopuutarhan, jossa nurmikentät, puiden ja pensaiden reunustama polku, pihan rakennukset sekä alueen halki kiemurteleva jokiuoma muodostavat todellisen kesäkeitaan. Paikan nimi on Suutarinpuisto.

–Isäni isä oli suutari, isä myös. Meitä oli seitsemän sisarusta, joista viisi lähti työn perässä Etelä-Suomeen; kukaan ei ole jatkanut käsityöläisammatissa, kertoo Sauli Viinamäki suutari-nimen tarinaa. Nimi on vakiintunut paikkaan: viereinen tie on nimeltään Suutarintie, vaikka tilan nimi on Viinamäki.

Viinamäki aloitti työuransa Hoiskon sahalla, mutta liittyi maaltamuuttajien runsaaseen joukkoon.

–Maaseudulla oli rajatusti töitä ja pienet palkat, hän toteaa syyn sen aikaiseen muuttoaaltoon. Samoihin aikoihin kylältä lähti moni muukin; entinen naapuri asuu Tuusulassa kuten Viinamäkikin, ja kulkee yhä kotitalossaan Pekkolassa, osa muuttaneista tuli takaisin.

Viinamäki työskenteli 10 vuoden ajan lihanleikkaajana OTK:lla ennen kuin siirtyi yrittäjäksi autoalalle.

–Tein autokauppaa 40 vuotta. Se oli mieluista hommaa, möin 10 000 autoa. Minulla ja veljelläni Paulilla oli osakeyhtiö, jolla oli Mitsubishin ja Skodan edustus ja myös käytettyjen autojen myyntiä. 1980-luvulla myimme noita merkkejä myös Alajärvellä.

Yhteys kotiseutuun säilyi tiiviinä. Viinamäet kulkivat pitkään Alajärvellä joka viikonloppu: nykyisin he ovat Viinamäellä kesällä pidempään, talvisin sinne tullaan satunnaisesti.

–Matka alkaa käydä raskaaksi ja väsyttäväksi. Voisin itse muuttaa Alajärvelle pysyvästi, mutta vaimo viihtyy Tuusulassa.

1970 Sauli Viinamäki rakensi Viinamäelle oman tukikohdan, ja 1990 osti maa-alueen sen vierestä.

–Tässä on kaksi hehtaaria maata, josta puoli hehtaaria on muutettu puistoksi. Kun veden pintaa järvessä nostettiin, tästä tuli pajua kasvavaa vesijättömaata. Puutarhan perustaminen on ollut mukavaa vastapainoa työlleni. Puutarhanhoito on ollut sekä minun että vaimoni yhteinen juttu. Tätä on tehty 20 vuoden ajan kaikki loma-ajat.

Raskas työ palkitsee. –Kesäiltana, kun aurinko paistaa ja puutarha on parhaimmillaan, kyllä tästä nauttii. Ruohonleikkuukin käy nykyään kätevästi, alta kahden tunnin, kun on hyvä ruohonleikkuri.

Puutarhassa on noin 100 istutusta. –Tyrni on lempipuuni.

Oman tunnelmansa puutarhaan tuo vanhaan purouomaan rakennettu vesiaihio: patoamalla vettä on saatu joki ja lampi, joiden yli vievät sillat. Puutarhassa pesii ainakin kymmenen lintuparia, ja rannan ruovikossa asustelee joutsenpari, joka poikasineen näyttäytyy joka kesä pihamaalla. Ne ovat yllättävän kesyjä.

ALAJÄRVI on Sauli Viinamäen mukaan kehittynyt huippuvauhtia verrattuna moneen samankokoiseen paikkaan.

–Vaimoni on Juukasta, Pohjois-Karjalasta. Näiden paikkakuntien välillä ero on kuin yöllä ja päivällä, Alajärven hyväksi. Tänne on rakennettu ja rakennetaan; isoja, komeita taloja. Harrastuspuoli täällä on viimeisen päälle, toteaa itse pesäpallovalmennusta Hyrylän Reippaan joukoissa tehnyt Viinamäki.

SAULI Viinamäki muistelee, että aikoinaan ”suutarin tupa” oli kaiket illat täynnä väkeä ja puhetta.

–Olin utelias lapsi ja kuuntelin tarkkaan aikuisten juttuja. Sääli, että tarinankerrontaperinne on katoamassa ja nykylapset jäävät sitä vaille. Pekkolan pesäpallokentällä vietettiin johonkin aikaan kaikki illat, mutta sekin on kuihtunut pois. Nykyään vanhoja saa muistella Pekkolan ja Hoiskon facebook-ryhmässä.

Kauppareissuilla ja asioidessa tapaa tuttuja, mutta ihmisiä tuntee yhä vähemmän, kun on ollut kauan pois ja uutta väkeä on tullut muualta.

–Pekkola ja Viinamäki rantamaisemineen on kaunis paikka. Johan sen taiteilijatkin jo huomasivat, ja tämä on suosittua paikkaa rakentaa yhä.

Museoautot sydäntä lähellä

ENTISENÄ autokauppiaana autoilla ja muilla menopeleillä on Sauli Viinamäen sydämessä aina oma paikkansa. Muistona omilta autokauppa-ajoilta tallista löytyy Skoda vuosimallia 1982. Uudempi, mutta myös vanhempi hankinta on vuosimallin 1938 Chevrolet Master, joka on entisöity ja huollettu viimeisen päälle.

–Sillä kun ajelee, ratista saa pitää kahdella kädellä kiinni. Jousitus ei ehkä ole aivan nykyaikainen, mutta nykyajan teillä tällä on ihan mukava ajaa, hymähtää Viinamäki esitellen auton mukavan näköisiä penkkejä.

–Tällä kun ajelee, katseet kääntyvät. Kun tein kylällä kierroksen, soiteltiin heti perään, että saisiko tätä hääautoksi. Muuten kyllä, mutta Tuusulasta on turhan pitkä matka lähteä tällaisille keikoille. Skodalla on tullut paljon ajeltua kesäisin, mutta tällä en ole vielä kovin monesti ehtinyt liikenteeseen.

Viinamäki luottaa tsekkiläiseen laatuun: tallista löytyy myös Jawa-moottoripyörä sekä vanha Zetor. Vielä vanhempia menopelejä ovat kiesit ja reki, jotka on Alajärvelle tuotu Lammilta.

–Sähköautot ovat autoilun tulevaisuus, ehdottomasti, hän näkee. –Akkuteollisuuskin kehittyy koko ajan, ja Suomi on siinä edelläkävijä.

Vanhat esineet kiehtovat ja viehättävät Viinamäkeä. Suutari-isän peruja on vanha ompelukone, jolla on neulottu kumiteriä.

–Jonkin verran tulee käytyä vanhan tavaran markkinoilla ja huutokaupoissa sekä katselemassa vanhojen autojen näyttelyitä ja kokoontumisia.

Jaa juttu: