Seinäjoen kaupungin saatua kaupunkioikeudet 1960 taiteilija Oiva Polari kutsui taiteilijoita ja taiteen ystäviä koolle keskustelemaan kuvataideyhdistyksen perustamisesta. Seuran toiminta käynnistyi seuraavana vuonna. Taideyhdistys on kasvanut vuosien aikana aktiiviseksi ammattitaiteilijoiden taideseuraksi, jonka tulevaisuudennäkymät ovat valoisat. Seura toimii Kalevan Navetassa ja ylläpitää taidelainaamotoimintaa, joka markkinoi taiteilijoiden teoksia.
Näyttelyssä on mukana 20 seuran taiteilijan teoksia; kaikilta mukaan hakeneilta on valittu näyttelyyn vähintään yksi työ. Kaikkiaan seurassa on 39 jäsentä, joilla kaikilla on jonkinlainen kytkös Seinäjokeen.
Teema haastoi taiteilijoita pohtimaan, kuinka ilmaista hetkellisyys ja hetken vaikutus omassa taiteessaan, ja mitä hetki edes on: aina se ei ole mitattavissa olevaa aikaa.
–Teoksissa on muistoja, välähdyksiä sekä pohdintaa menneestä, nykyhetkestä ja tulevasta. Mukana on grafiikkaa, maalauksia ja installaatioita, kertoi museolehtori Elina Suutari. –Meille on tullut jo useita koululaisryhmien ilmoittautumisia, ja luulen, että tässä näyttelyssä on teoksia, joihin koululaiset ja opiskelijat tulevat ihastumaan. Moninaisuudesta ja runsaudesta jokainen löytää oman suosikkinsa.
LEHTIMÄELLÄ asuva taiteilija, kuvanveistäjä Antti Maasalo toi näyttelyyn teoksensa On aika (2020), joka kuvaa ajan vääjäämätöntä kulkua. Triptyykin kuvasarjat kulkevat menneestä tulevaan.
Maasalolla on takanaan pitkä tie Seinäjoen Taiteilijaseuran matkassa.
–Aluksi meillä oli näyttelytila Aallon kirjaston kellarissa. Sieltä siirryimme talousoppilaitoksen kellariin. Nykyinen tila, Navetta, on hyvä; siellä on korkeutta, pituutta ja leveyttä myös veistoksille. Aikoinaan teimme erilaisia tapahtumia ja tempauksia, joista saimme myös haukkuja: on ollut myötä- ja vastamäkeä.
–Tällainen seuratoiminta potkii taiteilijaa eteenpäin. Järjestökirjeenvaihdossa pysyy ajan tasalla taiteen tapahtumista, ja kollegoiden tapaaminen mahdollistaa vuorovaikutusta taiteilijoiden kesken. Joskus taiteilija saattaa väsähtää, mutta vertaistuesta saa uutta potkua. Yhteisnäyttelyihin osallistuminen on huomattavasti helpompaa kuin pitää yksityisnäyttelyitä. Olen nähnyt taiteilijaseurojen toimintaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin, ja voin todeta, että meillä täällä tämä toimii hyvin.
