Luoma-aho toimii pajan vetäjänä. Ensimmäinen kokoontuminen keräsi paikalle noin kolmisenkymmentä nuorta.
–Takalan Ari soitti ja kysyi, olisiko täällä mahdollista järjestää tällaista mopopajaa. Vastasin, että ilman muuta, jos sillä saataisiin nuoria pois pahanteosta, ainakin kylältä tai kotoa tietokoneiden äärestä, Luoma-aho kertoi. –Itselläkin on sen ikäisiä poikia: siinä se menee samalla. Tämä on tällaista humanitääristä toimintaa, ei tässä kukaan köyhdy eikä rikastu.
Viiden pajakerran aikana voi pestä, tuunailla tai korjata menopelejä. Moni hyödynsikin pesumahdollisuutta. Keittiöltä löytyi pientä purtavaa, ja autosimulaattorin ääressä viihdyttiin myös.
–Semi ok tällainen bisnesidea, vastasi Heikki Karjalainen kysymykseen, millainen lisä mopopaja on kunnan harrastustarjontaan. –Tosi ok oikeastaan. Jos ei pesäpallo tai koripallo kiinnosta, ei ole juuri mitään.
–On täällä ihan hyvin mahdollisuuksia, mutta voisi olla lisääkin, Rasmus Luoma-aho pohti.
–Pikkukyläksi täällä on ihan hyvin mahdollisuuksia, tuumi Santeri Toppinen.
Osa haastatelluista hyödyntää Montun aukioloaikoja, mutta eivät kaikki. Usein harrastaminen tapahtuu kotosalla ja koneen äärellä.
–Vapaa-aikatoimella on tulossa showtanssia ala- ja yläkoululaisille sekä heppakerhoa. Lisäksi on alkamassa Harrastamisen Suomen malli -hanke, jossa kouluille tulee maksuttomia kerhoja. Nyt kannattaa olla hereillä, jos miettii uuden harrastuksen aloittamista, vinkkasi erityisnuorisotyöntekijä Siiri Ahopelto.
PAIKKAKUNNALLA suurimmalla osalla mopoikäisistä, etenkin pojista, on oma menopeli. Mopoilu ja moottoriurheilu laajemminkin kiinnostaisivat, mutta paikkoja turvalliseen harjoitteluun ei juuri ole.
–Jollekin eristetylle alueelle pitäisi saada ajotapahtumia, kuten Alajärvellä on ollut, ja moposuora, Otto Ylinen sanoi. –Päristelystä valitetaan, mutta ei järjestetä paikkaa, jonne voisi mennä rauhassa ajelemaan.
Jos haluaisi vaikka kilpailla ajamisessa, asianmukaiset harjoittelupaikat ovat kaukana. Ruukin takatiellä on crossirata, mutta se on jäänyt nuorison mukaan viime aikoina vähän oman onnensa nojaan.
Päristely ja liikennekäyttäytyminen nousevat somen puheenaiheiksi aika ajoin.
–Kyllä siellä päivitellään! Silloin tällöin kirjoittelu on aiheellista, mutta on aiheetontakin. Suuri osa osaa ajella ihan sääntöjen mukaan, Karjalainen pohti.
Aikovatko nuoret hyödyntää mopopajaa jatkossa?
–On se varmaan tultava, ei ole muutakaan tekemistä näin tiistai- ja keskiviikkoiltaisin, Karjalainen totesi.
–Eiköhän, Toppinen lupaili.
KOKOONTUMISRAJOITUSTEN ja sulkujen jälkeen nuoriso on ollut hyvin liikkeellä.
–Täällä on ollut tosi kiva tunnelma. Montussakin on ollut mukavasti väkeä, kertoi Ahopelto.
–On tärkeää, että nuorisolla on paikka, minne voi kokoontua ja missä saa rustata mopoja. Monesti näissä hommissa tarvii myös vanhemman apua, sitäkin on tarjolla, ja löytyy työkaluja ja koneita, totesi keittiölle avustamaan tullut Aira Luoma-aho.
–Nyt nuoret näkyivät touhuavan porukalla. Tällaisessa tekemisessä on sekin hyvä puoli, että onnistuessaan saa ahaa-elämyksiä. Kun osaa ratkaista ongelman, se palkitsee.
Luoma-aho näkee tärkeänä, että lapsia kannustetaan harrastamaan. Jo hänen lapsuudenkodissaan oli sellainen malli. –Olisi ollut mukava, kun täällä olisi ollut tyttöjäkin, hän naurahti.
–Kyllä tänne saa kaikki tulla, ikään ja sukupuoleen katsomatta, totesi Niko Luoma-aho hallin toiselta puolelta ruuvailunsa äärestä. –Jos ei ole omaa mopoa tai se on kunnossa, voi tulla ihan vain katselemaan ja ihmettelemään tai auttamaan muita.
Hän oli tyytyväinen illan antiin. –Porukkaa oli liikkeellä. Oli mukava nähdä yhdessä tekemistä, taisivat ihan viihtyäkin, oli kohtaamisia, puhetta ja toimintaa, aika vähän näkyi puhelimia käsissä.
