LAPPAJÄRVEN Ylipään Tapolanvuorella sijaitsevassa Tapio Aution ateljeessa on monenlaista nähtävää.
Itse paikka on jo elämys, sillä Tapolanvuori kohoaa 49 metriä korkeammalle kuin Lappajärven pinta. Vuorella on vielä 16 metriin ulkoneva korkea näkötorni, josta näkyy koko järven yli. Vaikka näkötorini hallitsee vuorta, on vuorella rakennettu ateljee kirkkoineen varsinainen nähtävyys.
Aloitamme Aution kanssa ”kesyimmästä” päästä kiipeämällä väkevät kiviaskelmat kahviotiloihin, jossa on taitelijan puulevylle tekemiä teoksia. Teoksissa on luonnoneläviä voimakkaan värimaailman keskellä. Jokainen teos on uniikki ja ei ole kopio mistään muusta kuin itsestään.
Sanoja vaihdetaan ja maailman menoa mietitään ja ihmetellään ennen lähtöä varsinaiselle kierrokselle maan pinnalle ja osin allekin.
Autio selostaa koko Tapolanvuoren kokonaisuuden syntyä ja entistä ammattiaan poliisina.
–Poliisin ammatissa tuli vietettyä 38 vuotta, ja siinä näki koko ihmiselämän kirjon iloineen ja suruineen. Tämän tilan hankin itselleni vuonna 1995 ja siitä lähtien olen tätä kokonaisuutta hahmotellut ja rakentanut. Vastapainona poliisin ammatille tämä tarjoili minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni ja ajatella ihmiseloa. Täällä tehtävä työ aiheuttaa mielihyvää ja kasvua ihmisenä luonnon hiljaisuudessa, Autio pärvöttää asetelmaa vakain sanankääntein.
ALLEKIRJOITAN edellisen rakennuksessa ja alueella tehdyn kierroksen jälkeen. Nämä vähäiset sanat eivät riitä kuvaamaan tunnelmaa ja sitä kaikkea vaivannäköä, mitä tämän kokonaisuuden eteen on tehty.
Kun katselee Aution työn kovettamia kouria, voi vain kuvitella kuinka karkeista lohkokivistä on rakennettu, siloteltu ja osin maalattu kokonaisuuksia, jotka täydentävät toisiaan. Kiviainesta on siirretty käsin ja kangin vintilöimällä.
Tapolanvuoren alue on (ollut) taitelijan taistelutanner, joissa henki on ottanut väkevän otteen materiasta, voittanut ja muovannut sen muotoonsa. Kiviä on paikalle tuotu Alajärven Viranperältä, Pihtiputaalta ja Kaustisiltakin.
Katon alta löytyy huoneita ja tiloja. Niissä on erilaisia teemoja sekä eri materiaaleja, joita töissä on käytetty kekseliäästi kiven ja puun lisäksi.
VAIKKA kierros ei alkanutkaan alueella olevasta kirkosta, on se mainittava ensimmäiseksi. Kun katselee alttarikiveä, on pakko pysähtyä ajattelemaan, kuinka luonto on sen muovannut vuosituhansien saatossa. Tila puhuttelee jokaista kävijää. Seinät ovat liuskeiden koristamat, ja niihin on laadittu maalauksia.
Kivilammasalttari kuvaa ihmiseloa ja sitä, kuinka kuka tahansa voi langeta, mutta silti kokea anteeksiannon, palata laumaansa valkean lampaana ja toteuttaa lahjojansa. Autio on ikuistanut betoniin omat käden- ja jalanjälkensä signeerauksena tehdystä työstä.
Kalevalainen teema on saanut oman huoneensa ja värikkäät Kalevan hahmot kertovat tarinaansa katselijoille. Joukossa Ukko-ylijumala, metsänjumala, Ahti ja tietysti kuoleman viikatenainen, joka lopulta katkaisee elämän ohuen hopealangan syösten ihmisen tuonen valtakuntaan kalevalaisen uskomuksen mukaan. Seinillä on väkevää kerrontaa kuvina ilman sanoja.
Enkeleitä ja perhosia löytyy yhdestä huoneesta, joka on vastapainoa kalevalaiselle teemalle. Ilon ja varjeluksen teema on selkeä. Huoneen perällä on suuri betonista tehty enkeli, joka katselee kädet ojossa kävijää. Myös erilaiset kivien pintaan maalatut enkelit tavoittavat katsojansa.
VIIMEISENÄ maanpäällisenä kohteena Autio mainitsee tuonelan, joka on Tapolanvuoren viimeisiä rakennelmia.
–Tuonela on melkein valmis, pientä hienosäätöä vailla, Autio veistelee. –Sitä rakennettaessa piti käytävästä ampua ja porata 600 kuutiometriä kiviainesta pois, mutta suurin työ on takanapäin.
Kyseessä on 50 metriä pitkä käytävä, joka kulkee itä-länsi-suunnassa. Se kuvaa ihmiseloa. Keskusteluissa tuli mieleen vanha lausahdus: ”Aamuaurinko idässä, päivän lasku lännessä.” Käytävään laskeudutaan pimeästä, heti oikealla seinässä kököttää kiveen maalattu vanha vihtahousu, joka tuijottaa keihäs kädessään uteliain silmin vierailijaa.
Tuonela päättyy suureen valoon, kun käytävän päässä lännessä aukeaa koko vehreä ja metsäinen maisema katsojan näkökenttään.
ON vaikea kertoa paikasta näin sanallisesti ilman, että jokin nyanssi jää pimentoon. Ateljee Autio on paikka, jossa henki ja kova tahto on voittanut materian. Vaikka mies on pudonnut välillä polvilleen kivikkoon, on siitä silti noustu uuteen aamuun.
Ateljee Autio löytyy lähitulevaisuudessa Etelä-Pohjanmaan kulttuurikartalta internetistä. Kuvia Ateljee Autiosta löytyy lisää Järviseudun Sanomien nettisivuilta.
