MAANANTAINA suomalaiselle urheilukansalle oli tarjolla varsinaista kestävyysurheiluherkkua, kun Topi Raitanen kilpaili 3000 metrin estejuoksun olympiafinaalissa. Sensaatiomaisesti karsinnasta finaaliin juossut Raitanen oli loppukilpailussa kahdeksas.
Juoksusuoritukset herättelivät monissa urheiluromantikoissa nostalgisia tuntemuksia. Viimeksi suomalainen kestävyysjuoksija oli nähty olympiafinaalissa vuonna 2012, kun vuoden 2008 Euroopan mestari Jukka Keskisalo oli kisaamassa Lontoossa. Keskisaloa edeltävä finalisti ratalajeissa kestävyysmatkoilla oli Annemari Sandell vuoden 1996 olympialaisissa Atlantassa.
SUOMALAISEN kestävyysjuoksun perinteet ovat pitkät ja niitä ulottuu vahvasti myös Järviseudulle. Yksi ikimuistoisimmista suorituksista on kortesjärveläisen Toivo Loukolan olympiakulta vuoden 1928 Amsterdamin olympiakisoissa 3000 metrin estejuoksussa. Loukola oli yksi niistä harvoista juoksijoista, joka onnistui kukistamaan olympiakisoissa Paavo Nurmen.
Toivo Loukolan veljen poika Erkki Loukola kertoo muistojen juoksusta suvussa jonkin verran haalistuneen. Muutamia yksityiskohtia juoksutekniikasta on kuitenkin jäänyt mieleen.
–Perimätietojen mukaan sedän aitatyylin kerrotaan olleen merkittävä etu aitajuoksussa, Loukola kommentoi.
LOUKOLAN hyvästä vireestä oli havaittavissa viitteitä jo ennen kilpailua. Alkuperäisestä lajistaan korkeushypystä juoksuun vaihtanut Loukola juoksi nimittäin noin kuukausi ennen starttia uuden 3 000 metrin esteiden epävirallisen maailmanennätyksen.
Olympialaisissa karsinta sujui Loukolalla mallikkaasti ja tie estefinaaliin selvisi helposti. Loppukilpailussa samalle viivalle astelivat Paavo Nurmi, Ville Ritola sekä kaikki muut maailman parhaat. Kilpailua edeltävänä päivänä juostun 1500 metrin startti sekä jalkavaivat painoivat sekä Nurmea että Ritolaa, joka johti Ritolan keskeyttämiseen. Nurmi kaatui yhdellä aidalla, jolloin Loukola teki eron kanssakilpailijaansa.
Tämän Loukola piti maaliin asti Nurmen kiristä huolimatta ja näin ollen siivitti tiensä olympiakultaan. Suomalaisjuoksijat saavuttivat kilpailussa lopulta kolmoisvoiton Ove Andersenin ylittäessä maaliviivan seuraavana Nurmen jälkeen.
URHEILU-URANSA ohella Loukolan kerrottiin olleen kiintynyt kotiseutuunsa. Loukola vietti Helsingissä suurimman osan elämästään, mutta kortesjärveläisyys kulki mukana läpi elämän suuressa roolissa.
–Toivo muutti nuorena Helsinkiin ja edusti urallaan Helsingin Tovereita. Siellä oli paremmat mahdollisuudet harrastaa. Hän kävi kuitenkin joka vuosi Kortesjärvellä useamman kerran ja oli suuresti kiinnostunut paikallishistoriasta, Loukola toteaa.
Menestyksekkäiden juoksujen jälkeen Loukola kertoo setänsä eläneen vahvasti jalat maassa, kuten ennen juoksujakin.
–Setä ei koskaan brassaillut urallaan, vaan oli hyvin maanläheinen, Loukola sanoo.
Loukolan meriittilistalle mahtui olympiamenestyksen lisäksi useita suomenmestaruuksia. Hän ehti juosta uransa aikana epävirallisen maailmanennätyksen peräti kolme kertaa. Loukola menehtyi vuonna 1984. Hänen viimeinen leposijansa sijaitsee Kortesjärvellä Änttikankaan hautausmaalla.
