VARTTUESSAAN Vimpelin Lakaniemessä Martti Takala, 86, näki sen ajan ammattikalastusta läheltä.
–Äidin isä Janne Uusipaikka kalasti Katajan Seetin kanssa. Jälkipolvi teki maatyöt, Takala muistelee. –Äitini ajoi kaloja hevosella Kauhavalle asti.
Lapsuudessa kalastaminen oli hauskaa puuhaa, kun kalaa nousi Lappajärvestä ongella. Kalastaja ei siitä huolimatta ollut ammatti, johon Takala olisi tuolloin palavasti halunnut. Sellainen hänestä kuitenkin myöhemmin tuli.
Takala teki uraa vakuutusmyyjänä Ylivieskassa, Valkeakoskella ja Seinäjoella, kunnes vakuutusasiamiesten ammattikunta alkoi hiipua pois. –Se oli meillä oikein sukuammatti, enoni Kauno Uusipaikka oli ensin Sampolla Turussa, sitten kaksoisveljeni Jorma Kannuksessa ja pojan vaimo vielä minun jälkeeni, Takala naurahtaa.
Vakuutusten jälkeen hän myi erilaista tavaraa ympäri maakuntaa. Ennen siirtymistään ammattikalastajaksi hän toimi lukion vahtimestarin sijaisena 1980-luvun loppupuolella. Mieli veti järvelle.
–Sain TE-keskukselta tukea rysien, veneen ja muun kaluston ostamiseen. Rysän tarvikkeet maksoivat 1 000 markkaa. Se edellytti sitten muuttoa järven rannalle, päivittäistä kirjanpitoa ja raporttia kerran kuussa.
Päivät olivat pitkiä ja niihin sisältyi jopa neljä päivittäistä matkaa toiselle puolelle järveä.
–Aamupimeällä oli ensimmäinen lähtö, muikkuverkoille, sitten kävin katsomassa siikaverkot ja rysällä joka toinen päivä. Tämä lahti on melko matala, joten kalastamaan on mentävä selkävesille. Päivät olivat pitkiä, ja joskus Liisa-vaimo kiiruhti tuomaan kupillisen kahvia rantaan, kun näki minun tulevan pitkältä reissulta.
Talvella oli lähdettävä jäälle, oli sitten tyyntä tai tuiskua. –Parhaillaan oli yli 100 verkkoa jään alla.
1992 nousi ennätyssaalis, 4 218 kiloa muikkua ja 1 631 kiloa siikaa verkolla ja rysällä. Ennätyssaalis oli noin 8 700 kiloa kalaa, mihin ei ole laskettu norssia ja lahnaa sekä muuta myyntiarvotonta kalaa.
–Kalanvälittäjä haki kalaa maakellarista kahdesti päivässä. Minulla oli siellä jäähilekone. Honkaniemi oli maailman paras välittäjä, haki aamuin illoin, soitti, jos ei joku päivä ehtinytkään, ja maksoi aina säännöllisesti. Itsekin vein jossakin välissä Transitilla kalaa Kauhajokea myöten ja muikkua lähetettiin 20 litran saaveilla Sarvo-autossa Vaasaan.
–Rysällä sain 275 kiloa kalaa viikon välein. Kerran nousi yli 500 kiloa kuoretta ja norssia, onneksi oli tyyni keli silloin.
Kalastajia oli Takalan ammattikalastusaikoina Lappajärven rannoilla paljon enemmän kuin nyt. –Lippukohoja oli vesillä niin, ettei tiennyt mistä ajaa, kun lähti järvelle. Enää ei ole. Nuoret eivät enää ala kuin korkeintaan uistinta vetämään.
Pikkuveli Mikko kalastaa yhä.
–Minä olen aina kalastanut yksin. Työn parhaita puolia on se, että omaan tahtiin saa tehdä. Eihän se leipä niin korkea ollut, palkasta meni iso osa polttoaineisiin.
Kalakanta vaihtelee vuosien mukaan, mikä näkyy suoraan kalastajien saaliissa ja tilipusseissa.
–Huippuvuoden jälkeen sain 124 kiloa muikkua. Silloin vein nimismiehelle elinkeinoilmoituksen ja jäin kortistoon. Kalastus jäi harrastukseksi. Osaamistani vastaavaa työtä oli hankala löytää, mutta olen sitä mieltä, että aina löytyy jotakin tekemistä, jos on mielikuvitusta.
TAKALA toimi myös kalastusoppaana järjestäen kalastus- ja huviretkiä Lappajärven vesillä ja rannoilla.
–Saksalaiset olivat kaukaisimpia asiakkaita. Monet perheet kävivät retkillä säännöllisesti joka vuosi.
Vuosikymmenten varrella Takalan käsissä on valmistunut tuhansia kalaverkkoja muun muassa lähiseudun ammattikalastajille. Hän valmisti itse myös rysän alkaessaan kalastajaksi. Opit hän haki Kalatalouden Keskusliiton Karvalassa järjestämältä kurssilta. Rysiä ja katiskoitakin on valmistunut myyntiin asti. Hän tekee yhä kalaverkkoja, lähinnä aikansa kuluksi.
Hän kehitti ensimmäisenä Lappajärvellä menetelmän, jolla rysät sai pestyä järvellä ilman rantaan kuljettamista. Muitakin elämää helpottaneita keksintöjä syntyi.
–Rotat söivät monet talviteloilla olleet rysät rikki, joten rakensin omilleni rantapenkkaan korokkeen, jonka jalat tervasin. Se piti ne poissa.
Kalastustoiminta Lappajärvellä on Takalan näkemyksen mukaan hiipumassa. –Välittäjä käy enää harvoin hakemassa kalasatamasta saalista.
Hän on huolissaan järven rehevöitymisestä, mikä näkyy esimerkiksi sinilevän lisääntymisessä. –Silloin on turha laittaa verkkoja, kala ei niihin ui. Rantoja pitäisi niittää säännöllisesti.
MARTTI Takala on ollut aina aktiivinen eri sektoreilla ja toiminut muun muassa kalastuskunnan sihteerinä, pesäpallotuomarina, Autoliitossa ja vetänyt Lakeaharjun toimintaa viiden vuoden ajan. –Iloitsen Lakeaharjun kehityksestä. Kylätalon kanssa on tehty hieno työ.
Takala on kuntoillut aina, ja on edelleen hyväkuntoinen. Muisti pelaa ja huumori on tallella.
–Iloa elämään tuovat kaunis ilma ja hyvä ruoka.
Kalaa tulee syötyä harva se päivä. Liisa-vaimon menehdyttyä Takala kokkaa itselleen terveellisen aterian päivittäin.
–Savuahvenia on vielä pakastimessa, samoin altaassa kasvatettua lohta. Muikkua ostin kaupasta, kun itse kalastetut loppuivat. Kala maistuu.
Yhä Takala nauttii järvellä olemisesta. –Jos on jostakin kipeä, siellä paranee. Olen kalastanut viimeksi keväällä ennen polvileikkausta. Odottelen, että polvi kuntoutuu, niin pääsen syksyllä hakemaan muikut talveksi. Rysiä en enää laita, mutta verkoilla aion kalastaa. Sähkömoottori on kätevä, voi pojat. Se lähtee aina käyntiin, nappia painamalla.
