MUUTAMIA vuosia sitten Kortesjärvi-Seura remontoi ja siirsi uudelle tontille seurakunnan vanhan tikashuoneen. Rakennus pystytettiin uudelle kivijalalle ja se sai myös uuden haapapuisen paanukaton. Tuolloin paanut upotettiin yksi kerrallaan kuumaan tervaan vanhan ohjeen mukaisesti. Tuolla menetelmällä saatiin terva imeytymään paanuun pintaa syvemmälle. Jo tuolloin oli kuitenkin tietona, että muutaman vuoden kuluttua, kun säät ovat vähän paanujen pintaa rasittaneet, on tervapinta uusittava. Näin tervattu paanu vaatii uusintakäsittelyä jatkossa vain noin kymmenen – viidentoista vuoden välein ja säännöllisesti hoidettuna kestää paanukatto jopa satoja vuosia.
Ensitervaukseen päätettiin yrittää polttaa tervaa itse. Ei kuitenkaan perinteisellä hautatervan polttomenetelmällä, vaan 200 litran öljytynnyriä miiluna käyttäen. Siinä kyllä osittain onnistuttiinkin, mutta tervaksien saatavuus ja laatukin aiheutti sen, että tuotos ei riittänyt koko tarpeeseen. Paanujen upotusmenetelmässä tervaa kului todella paljon ja noin puolet tarpeesta ostettiin samalta firmalta, jolta paanutkin oli ostettu.
Tervanpoltto jäi kuitenkin kaivelemaan mielessä sen verran, että polttoa varten rakennettiin 1000 litran teräsmiilu odottamaan tulevia tarpeita.
KUN tikashuoneen katon uusintatervaus nyt tuli ajankohtaiseksi, päätettiin panna miilu palamaan. Tervanpolttoa varten oli jo ennakkoon hankittu tervaksia puhdistamalla omat ja naapurienkin metsät tervasrosopuista. Lisäksi väännettiin vielä tervaskantoja. Nämä palottiin polttoon sopiviksi klapeiksi ja ahdettiin miiluun mahdollisimman tiiviisti. Varhain veteraanipäivän aamuna tuikattiin miilun alle tuli. Poltto vaatii jatkuvaa seurantaa, ja tulen pitää olla koko ajan mahdollisimman tasainen ja riittävän kuuma. Runsaan puolen tunnin kuumentamisen jälkeen alkoi ”halssista” valua mustaa nestettä. Se ei kuitenkaan ollut vielä tervaa, vaan tervaksista alussa poistuvaa kosteutta eli ”tervan kusta”. Kun kosteus tervaksista on tislautunut, alkaa ”halssista” liristä tervaa, eli vanhanajan mustaa kultaa. Terva tislautuu miilun purkuputken ensimmäisestä aukosta, joka on runsaan kolmen metrin päässä miilusta. Osa höyrystä jatkaa matkaa putken loppupäähän, jossa se tislautuu astiaan tärpättinä. Kymmenen tunnin yhtäjaksoisen kuumentamisen jälkeen alkaa höyryn ja savukaasujen tulo melko nopeasti vähentyä ja tervan lirinäkin tyrehtyy samanaikaisesti. Miilu on nyt loppuun palanut.
Tämänkertainen poltto tuotti tervaa runsaat 20 litraa ja lähes saman verran tärpättiä ja tietenkin sivutuotteena 1000 litraa erinomaisia grillihiiliä.
Kun tikashuoneen katon tervaus vaatinee noin 40–50 litraa tervaa, on miilu ladattava vielä toisen kerran tarvittavan määrän saamiseksi. Uusi poltto tapahtunee lähiviikkoina.
Tervan poltto miilussa poikkeaa vanhasta hautatervan polttomenetelmästä ennen kaikkea siinä, että miilussa pihka kuivatislautuu vakuumissa tervaksista. Tervahauta, vaikka se onkin ketoturpeilla peitettynä lähes koko polton ajan, ei missään vaiheessa ole vakuumitilassa, ja tästä syystä hautatervan koostumus poikkeaa miilutervasta jonkin verran. Se ilmenee lähinnä hautatervan parempana puuhun imeytymiskykynä, joka tekee siitä miilutervaa hieman parempaa puunsuojaa.
Mauri Jokela
