Hän näki muutama vuosi sitten Sääskessä tehtaan valmistamia tukkivannesahoja ja hänellä välähti, että sellaisen voisi itsekin tehdä.
–Olen sen tyyppinen, että kun näen jotakin, mikä kiinnostaa, se jää korvien väliin. Olen tehnyt koneita monenlaisia, mitä mieleen pälkähtää. Isä oli samanlainen.
Aivan niin helposti koneen valmistaminen ei kuitenkaan käynyt kuin Ylispangar aluksi ajatteli. –Ei se helposti tullut. Mutta siitä tuli erilainen kuin tehtaan tekemä, tämä on viimeisen päälle: tukkinosturit ja kaikki; isokin puu nousee kevyesti. Ja tämän voi nostaa pyörille, on kevyt kuljettaa. Kuitenkin se on tukeva, johan se tuulikin heiluttaa kevytrakenteisempia, halpoja vehkeitä.
Tukkivannesahan paino on perunajauhotehtaan puntarilla otettuna 1 300 kiloa.
Sahalla saa sahattua noin 10 metriä pitkän ja noin 80 senttiä halkaisijaltaan olevan puun. –Syöttölaite vetää kaksin päin. Näin paksua puuta pitää syöttää hitaalla syötöllä, että kone ehtii poistaa purun, muuten kahden millin terä lämpiää liikaa, voitelusta huolimatta.
Sahassa on 7,5 kilowatin moottori.
Rakentelussa oli iso työ. –Olen toteuttanut sen jonkun vuoden aikana ostamalla tarvikkeita pienissä erissä. Niiden hintaa en ole laskenut yhteen, vaikka kuitit on tallella.
Joskus projekti tuli uniinkin. –Pohdin mitta-asteikon lukkojen toteutusta pitkään. Yksi yö heräsin ja tiesin, miten se tehdään. Joskus, kun jotakin pohtii, vastaus tulee yhtäkkiä ja yllättäen.
–Olen jollekin tutulle sanonut, että värkkään aikani kuluksi, mutta en nyt vähään aikaan ainakaan näin isoon projektiin ala!
AIEMMIN Ylispangar on tehnyt paljon monenlaisia puutöitä, kuten tuhannen litran juurikorvoja leipomoille, huonekaluja ja grillikotia. –Sitten siirryin rautahommiin. Vannesahojakin olen tehnyt kolme. Olen aikanaan laittanut itselle kaikki työvälineet, ettei tarvitse mennä muilta kysymään sorvausta ja muuta.
Puutyökoneita löytyy kenttäsirkkelistä hirsihöylään. –Tämä tukkivannesahakin on hyvä olla olemassa, vaikka ei sille kovin paljon käyttöä ole tiedossa. Kenttäsirkkelihommiakaan ei juuri enää ole. Mutta tällaisella saa hyötykäyttöön isommatkin puut. Ja onhan näin leveä lankku aika komeaa!
YLISPANGARIN ja hänen vaimonsa Lempin tärkeä harrastus ja henkireikä on ollut erilaisten kivien ja malmien etsintä vuodesta 1985 saakka.
–Kaikki alkoi siitä, kun näin erilaisia kiviä Osuuspankin kivinäyttelyssä ja päätin kokeilla, löytäisinkö niitä itsekin, Lempi muistelee.
Vuosien aikana he ovat löytäneet kulta- ja hopeamalmia. Pauli Ylispangarin silmiin on osunut luonnossa liikkuessa muun muassa impaktitimantteja sisältänyt kivi sekä parafiinikivi. Eräänä kesänä pariskunta oli ruotsalaisen kaivosyhtiön palveluksessa etsimässä malmiesiintymiä.
–Parempi harrastus tämä on kuin vaikka istua krouvissa, Lempi toteaa.
Kullanhuuhdontavälineistö on valmiina tulevia työmaita varten.
