KERTTUANJÄRVEN rannalle Evijärven Lahdenkylään kohosi vuonna 2017 silmiinpistävä erikoisuus, nimittäin uusi, perinteisen pohjalaistalon näköinen omakotitalo. Perinnehirsitalosta löytyvät kuitenkin kaikki nykypäivän mukavuudet.
–Pointtina tässä on perinteinen arkkitehtuuri. Talo näyttää pohjalaistalolta, mutta museota emme halunneet rakentaa, vaan tässä yhdistyy hyvällä tavalla asioita uudesta ja vanhasta, kertoo Tuomo Kultalahti, joka asuu talossa vaimonsa Annan ja heidän kahden lapsensa kanssa.
–Runko on perinteinen käsin veistetty hirsikehikko, mutta on myös esimerkiksi vesikiertoinen lattialämmitys, normaali koneellinen ilmanvaihto ja maanvarainen alapohja rossipohjan sijaan, hän luettelee.
Kultalahti on ammatiltaan rakennusinsinööri. Talo on hänen itse piirtämänsä ja hänen ja hänen vaimonsa yhdessä suunnittelema, mutta kehikon veisti ja pystytti pohjalaistaloihin erikoistunut yritys.
Talossa on kolme makuuhuonetta ja asuinpinta-alaa 142 neliötä. Yläkerta on jätetty tyhjilleen.
–Ykkössyitä, miksi päädyimme tähän, olivat ulkonäön ja tunnelman kaltaiset asiat. Perinteisyys kiinnostaa nimenomaan ulkonäön kannalta. Se, että on vanhaa tekniikkaa, ei ollut itsetarkoitus.
HÄN ei usko haikailuihin, että ennen olisi rakennettu paremmin.
–On tosi paljon erilaisia tapoja rakentaa hyvin: se voi olla uutta tai vanhaa, isoa tai pientä. Ihmiset tykkäävät kiistellä tällaisista asioista, mutta mielestäni ei ole kysymys oikeasta ja väärästä. Perinnetalomme ei ole kannanotto, vaan tämä on vain yksi tapa, hän pohtii.
Hän lisää, että pohjalaistalot kuuluvat paikalliseen maisemaan.
–Mua kiinnostaa myös käsityöperinteen vaaliminen. Eihän tämä tietysti mitään mies ja kirves -hommaa ollut, vaan moottorisahat oli käytössä veistäessä, mutta sellainen juurevuus ja maanläheisyys kiinnostaa — että talo on oikeasti ihmisen tekemä, hän pohtii.
IDEA lähti siitä, kun Tuomon Kiteeltä Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva vaimo Anna vieraili ensimmäisen kerran Etelä-Pohjanmaalla. Hänen katseensa kiinnittyi heti upeisiin pohjalaistaloihin, joihin Tuomo ei ollut osannut kiinnittää huomiota.
–Minusta ne ovat tosi kauniita ja tälle alueelle tärkeitä rakennuksia, Anna sanoo.
–Hän sanoi mulle, että ”Vitsit, teillä on hienoja taloja”. Olin, että ”Onkos meillä..?” Sen jälkeen aloin itsekin katsoa niitä eri tavalla, Tuomo naurahtaa.
Kun he muuttivat Evijärvelle asumaan, he alkoivat miettiä, olisiko parempi perustaa koti vanhaan taloon vai rakentaa uusi.
–Päädyimme siihen, että rakennamme uuden mutta vanhan näköisen, Anna toteaa.
Tuomo ei tiennyt yhtään firmaa, joka rakentaisi sellaisen. Anna kuitenkin löysi blogin, jossa eräs omakotitalon vanhaan malliin rakentanut kertoi projektistaan.
–Huomasimme, että hän olikin ihan läheltä, Alajärveltä: Rakennus Luoma Oy. Sieltä löytyi tekijä. He veistivät ja pystyttivät talomme, kun taas sisähommat, pohjat ja muut teimme itse.
VAIKKA Kultalahti on ammatiltaan rakennusinsinööri, suunnittelua hän ei ole työkseen tehnyt. Oman talon rakentamispäätökseen ja suunnitteluun kuluikin kaikkiaan kolmisen vuotta aikaa.
–Mutta lopputuloksen kannalta oli hyvä, että asioiden annettiin välillä hautua pitkäänkin pöytälaatikossa.
Lopputulos on yksinkertaisen näköinen, mutta työ oli haastavaa. Ensimmäiset hahmotelmat olivat aika kaukana siitä, millainen talosta lopulta tuli.
Julkisivuun hän tavoitteli tyypillistä pohjalaistalon symmetriaa: esimerkiksi ikkunajako on paitsi sivusuunnassa, myös ylöspäin, eli yläkerrassa pitää olla pikkuikkuna oikealla paikallaan.
–Ikkunat eivät voineet olla liian harvassa tai tiheässä, että se näyttää hyvältä, hän naurahtaa. –Meillä on samanlaiset ikkunat esimerkiksi tuvassa ja saunassa, koska jos saunaan olisi laitettu niin sanottu saunaikkuna, se olisi ollut aika karmean näköinen. Siitä on mukava katsella järvelle, vaikka ensin tuntuikin siltä, ettei saunaan voi sellaista laittaa.
Sisältä talo on yksinkertainen.
–Ei ole mitään käytäviä tai sokkeloita, vaan selkeitä linjoja kuten ennen vanhaankin: on tupa ja huoneet.
Myös kalustus edustaa samaa yhtenäistä tyyliä kuin itse talokin. Siinä on pyritty käyttämään massiivipuuta.
–Esimerkiksi keittiökalusteet ovat koivurungolla, eli ei ole lastulevyä. Vaatekomerot on tehty itse ylimääräisistä kattopaneeleista ja muista, mitä tänne jäi, hän kertoo. –Kun on vanhan näköistä lähdetty tekemään, ei siitä voi yhtäkkiä poiketa esimerkiksi kalusteissa.
LOPPUTULOS on onnistunut ja perheen itsensä näköinen. Tuomo Kultalahti toteaa, että vaikka joitain pieniä juttuja olisi voinut tehdä toisinkin, mikään ratkaisu ei kaduta.
–Mikä tärkeintä, se sopii maisemaan. Maaseudulla ollaan, ja aika syrjässä vielä, hän kertoo.
–Täällä on myös hyvä hengittää. Eräs täällä käynyt sukulainen totesi, että tämä on kuin parantola, Anna naurahtaa. –Kotiin tullessa tuoksuu puu. Se toivottaa ihanasti tervetulleeksi.
