Ilia Karpov muutti Vimpeliin Petroskoista. Hän ja hänen perheensä kaipaavat vakautta ja ennustettavuutta.
–On vaikeaa vain odottaa, mitä tapahtuu, hän kertoi. –Siellä sanotaan yhtenä päivänä, että tänään mennään vasemmalle, seuraavana päivänä komennetaan oikealle.
Aiemmin Karpov on työskennellyt autonkuljettajana, hitsaajana, korjannut autoja, metsä- ja maatalouskoneita ja toiminut myös työnjohtajana. Opinnoissa eteen tulevat työt ovat tuttuja ja mieluisia. Jos työpaikka löytyy, voitaisiin asettua Vimpeliin.
–Nyt on oikea hetki muuttaa. Tytär on jo 26, ja omillaan, poika 18. Vaimo on kirjanpitäjä. Jos kaikki onnistuu, vaimo ja poika tulevat perässä tänne. Olen käynyt katsomassa täällä taloja. Täällä on rauhallista. Seinäjoki ja Jyväskylä ovat sopivan matkan päässä. 400 000 asukkaan Petroskoissa on paljon liikennettä ja melua.
Karpovin isovanhemmat olivat Karjalasta. –Mummu ja vaari puhuivat suomea. Itse en ole puhunut sitä kolmeen kymmeneen vuoteen.
Taito on kuitenkin palannut mieleen, ja Karpov juttelee sujuvasti suomeksi.
Myös Evgenii Butenevin perhe on tulossa Suomeen. –Vaimo opiskelee nyt suomen kieltä ja on hakenut kouluun tänne.
Butenev työskenteli aiemmin autojen parissa korjaten, maalaten, fiksaten ja myös myyden niitä. Hän on tehnyt myös hitsaustöitä. –Etsin työharjoittelupaikkaa, hän kertoi.
Sekä Karpov että Butenev viihtyvät Vimpelissä hyvin. –Tämä on hyvä paikka.
TULEVAISUUS Suomessa houkutteli myös Vadimia ja Irinaa, jotka ovat aviopari.
–Suomessa on parempi. Päätimme ottaa seuraavan askeleen. Metalliala oli ”random choice”, mutta valitsimme sen, kun moni sanoi, että metallialalla on helppo työllistyä. Se olikin paras mahdollinen vaihtoehto, Vadim pohti.
Vadim työskenteli aiemmin atk-firmassa, Irina muun muassa päiväkodin ja koulun opettajana sekä hoivakodissa.
–Halusin tehdä jotain erilaista. Osaan monenlaisia asioita, mutta hitsaaminen oli haaste, kertoi Irina.
Hän on taiteillut metallista muun muassa lyhdyn, maljakoita ja poroja. –Askartelen metallista, hän totesi.
Taitavista käsistä syntyy myös piirroksia ja ompelutöitä. Hän on vetänyt naisporukalle käsityöpiiriä, jossa yhdistää askartelu- ja opetustaitonsa. Samalla tulee hyvää harjoitusta kielen opiskeluun.
Ivan Kharitonov on kotoisin Moskovasta ja törmäsi mahdollisuuteen opiskella Jamissa netissä surffaillessaan.
–Olen aiemmin ollut töissä muun muassa sairaalan labrassa, radioasentajana, ilma- ja avaruusvoimien sekä rautateiden tehtaissa. Viihdyn koneiden kanssa, ja toivon saavani työpaikan koneistajana.
Nikita Senokosov lähti Suomeen Aunuksesta heti koulun jälkeen. –Ystäväni opiskeli täällä Jamissa ja kertoi tästä paikasta.
Suomalaisille työmarkkinoille on helpompi tulla opiskelijana, ja Jami tarjoaa hyvät puitteet oppimiselle. Kuitenkin viime vuonna aloittaneista ulkomaalaisista metallialan opiskelijoista vain muutama on saanut työtä Järviseudulta ja jäänyt tänne: moni on siirtynyt oppisopimukseen Etelä-Suomeen.
SUOMESSA ovat yllättäneet eniten puhdas juomavesi, jopa saunassa voi juoda suoraan hanasta, sekä ihmisten ystävällisyys.
–Täällä ihmiset ovat iloisia ja moikkailevat toisia, mutta Tampereella niin ei tapahdu, Vadim huomioi.
–Pidän pienistä kaupungeista, täällä on hyviä ihmisiä ja paljon kavereita, kaunis luonto. Tykkään tästä paikasta, kertoi Irina.
Suomen kieli koetaan vaikeaksi. Opiskelijoiden kokemuksen mukaan kielen opiskelu Suomessa on helpompaa kuin Venäjällä, koska kielen kanssa joutuu kosketuksiin kaiken aikaa. Opiskelu on suomeksi ja hyviä keskusteluita syntyy myös Nisunjyvässä, jossa opiskelijat käyvät syömässä päivällistä.
NÄILLÄ opiskelijoilla on osaamista ja kokemusta monenlaisesta työstä, ja he tekevät mielellään töitä, niin kuin Ivan luonnehtii; Suomen ja Vimpelin hyväksi, kertoi Lea Vasalampi. –Heillä on kaikilla verokortit, ja heille voisi tarjota esimerkiksi piha-, puutarha- ja mökinhuoltotöitä. Monella on lisäksi kaikenlaista erityisosaamista. Työkeikoista, joilla he ovat olleet, on annettu hyvää palautetta. He ovat hakeneet kesätöitä, mutta päätöksiä ei ole vielä tullut. Ja vaikka he saisivatkin työtä, varmasti pienille keikoillekin on aikaa.
Lea Vasalampi on luvannut toimia yhteyshenkilönä, jonka puoleen voi kääntyä, kun työtä on tarjolla, nopeallakin aikataululla. Hän tuntee opiskelijat ja osaa suositella, kuka mihinkin työ suoritukseen olisi sopivin ja ammattitaitoisin.
Soppaa ja sympatiaa – ruokahuollosta sai alkunsa uusi yritys
JAMI tarjoaa asuntolassa majoittuville opiskelijoilleen sekä lounaan että päivällisen. Vimpelissä Jamin opiskelijat majoittuvat Lepolan soluasunnossa Opintiellä ja syövät koululounaan Amicassa, mutta päivällisen heille tarjoaa Raparperinlehdellä Oy. Opiskelijat kokoontuvat neljän maissa syömään päivällistään kahvila Nisunjyvään, jonne Lea Vasalampi ja Marja-Leena Laakso tuovat ruoan ja kahvin tarjolle.
Naiset perustivat osakeyhtiön tuottamaan ruokapalveluita. Vasalampi toimii toimitusjohtajana ja yhteyshenkilönä, Laakso on hallituksen puheenjohtaja.
–Tämä yritys syntyi vähän ex tempore, mutta tosissamme tässä ollaan, Laakso kertoi.
TYÖ on osoittautunut aikaa vieväksi ja sitovaksi, mutta myös antoisaksi.
–On tässä saanut hirveästi itsekin. Oppii näkemään ja tuntemaan ihmisiä eri kanteilta, voi olla hyödyksi. Palkitsevaa ja avartavaa työtä, kuvaili Laakso.
–Tässä ohjataan harrastuksiin, autetaan työn etsimisessä, neuvomme arjen asioissa, voin vaikka tulostaa cv:n tai tarkistaa työhakemuksen sanamuodon samalla, kun ruokimme heidät, luetteli Vasalampi.
–Olemme ohjaamassa oikeisiin osoitteisiin. Se tuo heille turvaa, kun on joku, jolta kysyä myös koulun ulkopuolelle jäävistä asioista, Laakso pohti.
–Tykkäämme tästä työstä niin paljon, se on vastapainoa ”normaaliin” elämään, kuvaili Vasalampi.
Yhdessä opiskelijoiden kanssa on koettu monia hauskoja hetkiä ja tultu tutuiksi. –Olemme perehdyttäneet heitä paikallisiin tapoihin. Lankalauantaina käytimme heidät virpomassa trulleiksi pukeutuneina. Kyllä oli ihmettelemistä, eikä naurusta ei meinannut tulla loppua. Varmasti jäi mukava muisto!
–Tämä ei jää tähän, myhäilee Vasalampi tarkoittaen päivällisen valmistamista opiskelijoille.
Vappuviikolla naiset myyvät simaa ja munkkeja Rantakylän koululla etukäteistilauksesta. Lisätietoja saa juuri avatulta Raparperinlehdellä Oy:n facebooksivulta.
Muutakin toimintaa on suunnitteilla.
