Lämpötila oli hieman nollan yläpuolella, sää pilvinen, tuuli puuskittaista ja ilma kaunaili räntäsadetta, jota ajoittain räpsyttelikin vaakasuoraan kävelijöiden päälle. Taukopaikalle Rantakylän koululle tultiin vaatteet kosteina, mutta tunnelma korkealla, ja pienen energiatankkauksen jälkeen marssijat lähtivät paluumatkalle kohti Saarikenttää.
–Luvattiin huonoa säätä, joten ajattelimme, ettei kovin moni lähde liikkeelle. Kuitenkin nyt on hyvä, happirikas ilma kävellä ja ihmisillä on lämpimiä vaatteita, pohti puolimatkan juomapisteellä toimitsijana ollut Satu Kataja Vimpeli-seuran johtokunnasta.
–Jos 50 saataisiin liikkeelle, se olisi hyvä tulos, arveli Maria Hakalahti, kun alkuhetkellä matkaan oli lähtenyt 29 kävelijää.
MAAOTTELUMARSSIN laittoi liikkeelle Vapaussotiemme Lakeuden perinneyhdistys ry 80 vuotta sitten käydyn Suomi–Ruotsi-maaottelukävelyn muistoksi. Nyt 12 pohjalaiskuntaa kilpailevat keskenään marssin osallistumisaktiivisuudessa, joka määräytyy kävelijöiden suhteessa paikkakunnan asukaslukuun. Tapahtuman viimeiset kävelyt käydään 8. toukokuuta, jolloin sää voi olla hyvinkin erilainen.
–Jos muilla paikkakunnilla on tapahtumapäivinä samantyyppinen sää, se rajoittaa osallistujien määrää ja parantaa vimpeliläisten sijoitusta, arveli marssille osallistunut Seppo Kataja. –En olisi uskonut, että näinkin moni lähtee liikkeelle.
Vapaa-aikasihteeri Ari Takalalla oli tapahtuman jälkeen samat mietteet. –Tosi hyvä osallistujamäärä keliin nähden. Aamulla, kun heräsin, maa oli valkoinen, ja arvelin, tuleeko kymmentäkään marssijaa. Tapahtuman ajankohta valikoitui sen mukaan, että ensi viikonloppuna on vappu ja sitä seuraavana äitienpäivä, jotka voivat vaikuttaa osaltaan osallistumiseen.
Tapahtuma-aikaa on vielä jäljellä, joten osallistujaprosenttia on mahdollista nostaa esimerkiksi, jos lukiolaiset innostuisivat osallistumaan maakuntamarssiin.
Voittaja julkaistaan 26. toukokuuta ja kunniakirja luovutetaan Vapaussotiemme Lakeuden perinneyhdistyksen vuosipäivänä 4. kesäkuuta Seinäjoella.
MYÖS Viljo Pippola oli iloinen tapahtuman runsaasta osanotosta. –Huono keli oli alkuun, nyt näyttää, että vähän parani, hän tuumi.
Pippola kävelee kuuden kilometrin lenkin päivittäin säässä kuin säässä. –Vauhti hidastuu joka vuosi, mutta niin kauan kuin jalka liikkuu, pitää mennä, ikämies tuumi.
Väinö Nygård on niin ikään aktiivinen liikkuja, eikä hänen tarvinnut pohtia, lähtisikö marssille vai ei, kun näki tapahtumasta ennakkojutun lehdessä. –Osallistun liikuntatapahtumiin mahdollisuuksien mukaan. Nyt, kun en enää pysty juosta, olen kävellyt paljon.
VIMPELIN vapaa-aikatoimen ja Vimpeli-seuran yhteistyössä toimeen paneman tapahtuman tarkoituksena oli nostaa esille paitsi sotavuosien perinnetietoutta ja kiinnittää huomiota kunnosta ja terveydestä huolehtimiseen, myös järjestöjen välistä yhteistyötä ja niiden tunnettavuutta.
–Olemme Vimpeli-seurassa päättäneet aktivoida yhteistyötä kyläyhdistysten ja muiden yhdistystoimijoiden kanssa, myös yli kuntarajojen. Yhteistyö käynnistyi viime kesänä, kun pidimme tapahtumapäivän Kirkonkylän kyläyhdistyksen kanssa, kertoi Maria Hakalahti. –Isoissa tapahtumissa yhteistyö voi olla sitäkin, että yhdellä on teltta, toisella pöytäliina ja kolmannella termospullot: kaikilla ei tarvitse olla kaikkea. Tapahtumien toteuttaminen yhdessä ei käy niin raskaaksi. Meillä on hallituksessa kahdeksan jäsentä, eivätkä kaikki aina pääse paikalle, joten yhdessä toisen yhdistyksen kanssa voidaan saada kymmenkunta henkeä koolle.
Poikkeusajat ovat sotkeneet hyviä suunnitelmia ja ideoita, joita Vimpelissäkin yhdistysten yhteistyön lisäämiseksi on laadittu. –Tilanne on ollut seisahduksissa. Jos tästä nyt sitten virkistyttäisiin, Hakalahti toivoi.
Kunhan koronatilanne rauhoittuu, odotettavissa on varsinainen tapahtumarypäs, kun siirrettyjä tapahtumia aletaan toteuttaa. Siinä kohdalla erityisesti koordinointi nousee avainasemaan, ettei tulisi päällekkäisyyksiä.
