Särkikylän mittava kosteikkourakka on valmis ja aluetta kiertää kaunis luontopolku. Polulla on mittaa viitisen kilometriä ja sen varrelta löytyy kaksi laavua ja Kallenkarin taukotupa. Kosteikon linnut, kasvit ja kaunis luonto puhuttavat kaikkia kävijöitä. Kallenkarin taukotuvan Kalle-nimi tulee Kalle Aarne Vainionpäästä (s. 4.8.1910, k. 12.11.1959). Kesät järven karilla erakkona asunut Vainionpää (ent. Pykäri) tunnettiin Särkikylässä erikoisena miehenä. Reijo Kivijärvi on koonnut tarinaa Kallesta:
”Kalle Vainionpää asui Järvisen pärehöylän paikalla olleessa Kokko-Oskarin rakentamassa pienessä mökissä, mutta -50 luvulla oleskeli kesäaikaan järven karilla. Mystisen miehen uurastuksen jälkiä on vieläkin nähtävissä paikalla. Kalle hoiti kuokkimaansa kasvimaata, jossa kasvatti erilaisia juureksia. Vieläkin on nähtävissä ilmeisesti hänen kaivamansa oja ja toisaalla kaivo, sekä suuret laattamaiset perustuskivet. Siihen hän suunnitteli tekevänsä luonnonvääristä puista pyöreän talon, jonka tekemisen ehti jo aloittaakin.
Kalle oli eräänlainen elämänfilosofi, joka oli kiinnostunut monenlaisista erikoisista asioista, mm. ydinfysiikasta. Joskus hän saattoi konttia päivänkin muurahaisen perässä, saadakseen selville mihin se on menossa. Valtavirrasta poikkeavia persoonia pidetään aina vähintään omituisina, jopa yksinkertaisinakin. Joidenkin mielestä hän oli kuitenkin omalla tavallaan lahjakas ja olisi saattanut päästä pitkälle, jos olisi saanut käydä kouluja.
Käsistään Kalle Vainionpää oli taitava, teki esimerkiksi lapionterästä jonkinlaisen sirkkelin jonka istutti pyörän runkoon. Tiedossa ei taida olla, miten operaatio onnistui. Tiettävästi hän rakensi omien kaavojensa mukaan ainakin kaksi viulua, joista toinen oli aikoinaan palkintona työväentalon kesäjuhlan arpajaisissa. Molemmat viulut soivat vielä tänäkin päivänä.
Kalle oli vaikuttava näky kylätiellä pyöräillessään. Kesälläkin hänellä oli pitkä pomppa päällä ja lakin alta pursui pitkä, hieman laineikas tukka alas niskaan. Monet 50 – luvun koululaiset muistavat hänen olleen talvisaikaan usein Särkikylän koululla polttopuita pienimässä. Lapsille hän kertoi silloin mielenkiintoisia tarinoita. Hänellä oli taskukello plakkarissa, huolellisesti moneen paperiin käärittynä.
Kalle oli armottoman kova tupakkamies. Aikalaiset muistelevat hänen ottaneen pillitupakan lopuksi aina natsan talteen ja liimanneen sen syljellä seuraavan tupakan päähän. Siinä oli hänen mukaansa voimaa! Liekö tuo tapa sitten ollut yksi syy siihen, että Kallen elämänlanka sammui jo verraten nuorena, vain 49 vuotiaana.”
Koko tarina on luettavissa Kallenkarin taukotuvan seinästä! Reitin lähtöpaikan osoite on Pitkänsalontie 90, 62570 Särkilä, Evijärvi.
