–Ajattelin, etten osta mitään, kun on kaksivuorotyö ja muutakin tekemistä, mutta silti näitä on kertynyt, hän naurahtaa esitellen siemen- ja mukulapusseja. –Ja vielä kun taimikaupat aukeavat…
–Hankin paljon siemeniä Maatiaisesta, aatteellisesta yhteisöstä, jonka jäsenet vaihtavat keskenään siemeniä ja muut voivat ostaa niitä. Se taitaa olla suosikkipaikkani, josta teen hankintoja. Joskus tilaan Virosta, Ruotsista ja Saksastakin. Taimien vaihtamista en harrasta, koska täällä ei ole vielä lehtokotiloita.
Poikkeusolot ovat kasvattaneet puutarhatuotteiden kysyntää. Viime vuonna monet siemenet ja taimet myytiin loppuun jo varhaisessa vaiheessa.
–Täytyy olla ajoissa, jos mielii saada jotakin tiettyä.
Vaikka hänen keväiset taimikasvatusmääränsä ovat pienentyneet huippuvuosista, on tällekin kesälle kasvamassa puutarhaan lisää kaunistusta. Maariankelloa, kaunokaista ja kangasajuruohoa on tulossa taimikasvatuslaatikoissa.
–Nyt on ollut kylmä talvi ja siirsin kylvöjä vähän myöhemmälle. Yleensä aloitan näin maaliskuulla, kun on jo vähän valoisampaa. Pidän hitaammin itäviä kasveja autotallissa, missä on viileämpää. Daaliat laitan multaan vasta vapun tienoilla. Esikasvatus aikaistaa kukintaa, hän suunnittelee.
Taimien kouliminen ja totuttaminen ulkoilmaan vie oman aikansa. –Viime vuonna talo pääty oli täynnä taimiastioita. Niissä oli kova kantaminen: päiväksi ulos ja illalla sisälle.
RANNANPÄÄ rakentaa puutarhaa uuden kotinsa pihaan Pokelaan. Viime kesänä tontille tehtiin nurmikko ja ensimmäiset istutukset laitettiin. Hän on tehnyt alustavaa pihasuunnitelmaa siitä näkökulmasta, että ruohon leikkaaminen olisi mahdollisimman helppoa, mutta uskoo kuitenkin istutusten levittäytyvän ajan myötä joka puolelle.
–Suosin maaperän savisuuden vuoksi taimien kasvattamisessa kohopenkkejä, joiden pohjalle laitoimme gyprocia suojaksi sekä kalkkia tuomaan. Päälle laitettu kate suojaa rikkaruohoilta.
Hän ei usko, että kaikki menee puutarhan osalta heti kohdalleen, mutta ei puutarhasta muutenkaan tule ikinä valmista. –Joku kasvi on väärällä paikalla, toinen ei vain menesty tässä, kolmas kuolee… Sellaista se on, virheistä voi vain oppia.
Päärynä- ja luumupuita hän aikoo varttaa saadakseen satoa eri lajikkeista. Omenapuun varttamisesta on jo kokemusta.
–Oksat maksavat pari euroa kappaleelta, siinä ei korkealta tipu, jos ei onnistu! Perhepäärynäpuu olisi aika kiva. Tämä ei ole ehkä paras mahdollinen paikka hedelmäpuille koska maa on melko savista, mutta istutin ne salaojitettuun penkkaan.
Ajan myötä tuuliselle tontille toivotaan saatavan hieman suojaa havupuista, kuten strobosmännystä ja mustakuusesta.
Rannanpään motto on ”yrittää, yrittää ja vielä kerran yrittää”. Epäonnistumisista ei pidä masentua.
–Usein ohjekirjoja pilkulleen noudattamalla menee pieleen. Maalaisjärki ja rento ote ovat paremmat eväät.
YKSI Rannanpään suosikkikasveista on pensasruusu. –Ne ovat ihania ja helppohoitoisia. Olen kasvattanut niitä nyt siemenestä lavakaulukseen, siellä on risteymiä ja vaikka mitä jännää tulossa. Upea violetti ranskanruusu Rosa Merveille teki viime kesänä jo yhden pienen kukan. Toivottavasti rusakot eivät ole tehneet niiden kanssa tuhojaan. Viime kesänä kanat kaivoivat kolmen taimen juuret paljaiksi.
Purppuranmusta salkoruusu yllätti viime kesänä huikean värisillä kukillaan.
Sydäntä lähellä ovat myös helppohoitoiset, vanhat maatiaisperennat. –Ne kasvavat missä vain!
Erikoisimmat lajit, joita Rannanpää on itse siemenestä kasvattanut, ovat Milena-peruna ja venäläinen mansikka.
–Perunan siemenet ostin Virosta. Perunat olivat ihan hyviä. Mansikasta tuli iso, mutta pahanmakuinen, joten sitä ei enää löydy. Kaikkea hullua pitää kokeilla, hän hymyilee.
PUUTARHAINNOSTUS sai alkunsa Rannanpään muutettua aikoinaan Rantakylälle, taloon, jossa oli asunut puutarhaihmisiä. –Tutkin, mitä kaikkea puutarhasta löytyi, siitä se lähti. Lasten ollessa pieniä meillä oli kasvimaa ja kasvihuone. Nyt on vain kaksi syöjää ja vuorotyö, ei tarvi eikä jaksa enää niin paljon.
Uusia ideoita löytyy netistä ja puutarhalehdistä.
–Kirjastoa tuli aikanaan suurkulutettua ja erilaisia oppaita luettua paljon. Someyhteisöistä olen nykyisin saanut tarpeekseni. Anopilla on sama harrastus, mikä on mukava juttu!
Rannanpään mukaan parhaita hetkiä puutarhaharrastuksen parissa ovat ne, kun saa jostakin kasvista, vaikkapa tomaatista, oikein mahtavan sadon, tai salkoruususta hienon, harvinaisen värin.
–Tarjoan lasten perheiden puutarhoihin taimia, jos niitä on yli oman tarpeen, ja tapanamme on viedä lähipiiriin syntyville lapsille vauvalahjaksi hedelmäpuun taimi.
Puolisonsa Markun kanssa Soile Rannanpää viettää tekevää elämää. –Toiset urheilevat, me elämme tekemällä juttuja. Meillä on yhteisiäkin projekteja, esimerkiksi lastenlapsille teimme itse liukumäen. Minä maalaan paljon ja teen erilaisia käsitöitä, esimerkiksi metalliveistoksia. Kaikenlaista pitää kokeilla. Kuten eräs vanha isäntä totesi, teen kaikkea vähän, mutten mitään kunnolla, Rannanpää naurahtaa.
