Opettajani Lasse Saxell (1914–2001)

KOTIKYLÄNI Lappajärven Kärnänsaaren koulu muuttui syyslukukauden 1953 alusta kolmiopettajaiseksi. Me kolmas- ja neljäsluokkalaiset saimme opettajaksemme ”Sakselin”.

Emme tienneet hänestä muuta kuin että hän oli sodanaikainen lentäjä ja piti Lappajärven keskustassa kemikalioliikettä, jossa oli myynnissä myös apteekki- ja paperitavaraa.

Opettajamme henkilökuva täsmentyi meille oppilaille vasta myöhemmin. Hänen koko nimensä oli Laus-Dei (Lasse) Saxell ja hän oli syntynyt Helsingissä 1914, päässyt ylioppilaaksi Salon yhteiskoulusta ja saanut hyvin nuorena kadettikoulun jälkeen 1935 ylennyksen vänrikiksi ja vastaavan viran ilmavoimissa. Saxell toimi jatkosodassa Lentolaivue 16:n 3. lentueen päällikkönä. Ilmeisesti hänet siirrettiin sotien jälkeen monien muiden sotilaiden tavoin ilman palveluvelvollisuutta lakkautuspalkalle. Siihen yleiset palkankorotukset eivät vaikuttaneet ja sodanjälkeinen inflaatio söi nopeasti lakkautuspalkan ostovoiman. Saxell teki oman ratkaisunsa ja suoritti Kärnän lukuvuoden pestin jälkeen opettajan tutkinnon ja toimi eläköitymiseensä saakka opettajana Seinäjoella.

Pidimme ”Saxselia” ystävällisenä ja hyvänä opettajana. Aamuisin hän kurvasi Vespallaan koululle. Hän antoi lauantaisin koulupäivän päätteeksi kullekin oppilaalle muutaman hedelmäkarkin ehkä vähän säälien, kun opettajamme tiesi epäilemättä niiden olevan harvinaista herkkua sen ajan meille Kärnän lapsille. Saxell kertoi ensi kerran 1983 sotainvalidin ja opettajan Svante Huhtalan toimittamassa kirjassa ”Sodan moni-ilmeiset kasvot” saaneensa käskyn pommittaa Äänisjärven Kižin saaren kirkot tuusan nuuskaksi, kun oman tiedustelun mukaan vihollinen käytti niitä tähystys- ja tulenjohtopaikkoina. Saxell jätti tehtävän täyttämättä, kun kirkkojen ympäristössä lumessa ei ollut mitään merkkejä ihmisen jättämistä jäljistä ja pudotti pommilastinsa Äänisjärvellä jäissä olleisiin laivoihin, jotka oli annettu vaihtoehtoiseksi maaliksi.

Huvudstadsbladet nosti Saxellin kieltäytymisen julkisuuteen syksyllä 1998. Sitä jatkoi myöhemmin aikakausilehti Carelia sekä toimittaja Mikko Nesvitski 16.5.1999 Petroskoissa ilmestyvässä Karjalan Sanomissa. Saxell oli tullut lennollaan tulokseen, ettei ihminen saa tuhota kirkkojen kauneutta ja teki lennon jälkeen tavanomaisen raportin esimiehelleen sekä olisi ollut valmis uusimaan lentonsa. Komentaja ymmärsi Saxellin menettelyn ja tyynnytteli häntä, että antaa niiden kirkkojen nyt olla rauhassa. Joulukuussa1999 Saxell kertoi tehtävästään kieltäytymisen TV 2:n ohjelmassa. Nesvitski on nykyisin Karjalan Sanomien päätoimittaja ja muisti lokakuussa 2020 hyvin Saxellin käynnin artikkelinsa kirjoittamisen aikoihin Petroskoissa, vaikka ei ollut tuolloin häntä henkilökohtaisesti tavannutkaan.

Mannerheim antoi 1942 käskyn huolehtia tuhoutumisvaarassa olevista muistomerkeistä ja mm. Äänisniemellä kuvattiin asuinpaikkoja,100 kyläkappelia ja 35 kirkkoa. Olen kaksi kertaa käynyt Kižillä tietämättä, että opettajani oli pelastanut saaren kirkot jälkimaailmalle. Nykyisin Kižin kirkot ovat UNESCOn suojelukohdeluettelossa.

SAXELL muisteli 1982 Opettaja-lehdessä opettajan uraansa ja valitteli eroamisiän 68 vuotta tulleen vastaan liian nopeasti. Hän olisi halunnut vielä jatkaa kutsumustyötään. Ehdin olla opettajani kanssa samanaikaisesti muutaman vuoden opetustehtävissä ja sain häneltä pari kertaa terveisiä. Elämän tempossa kävi kuitenkin niin, etten tavannut arvostamaani opettajaani hänen Kärnän vuotensa jälkeen, vaikka minulla olisi ollut häneltä paljon opittavaa ja kysyttävää, kun hän oli vertauskuvallisesti takonut miekkansa auran teräksi ja keihäänsä vesuriksi (Miika 4:3).

Veikko Leväniemi

Jaa juttu: