Pientä tarinaa vuosikymmenien takaa

ELETTIIN kevättalvea Evijärven Inankylässä 1953. Koulu oli juuri päättynyt, missä itsekin kävin. Olin lähdössä kotiin kaupan kautta, joka sijaitsi siinä koulun vieressä. Pari pojannappulaa oli tullut joltakin hiihtoreissulta ja nojasivat siinä kainaloistaan suksisauvoihin. Oli 5. päivä maaliskuuta. 

Toinen pojista kysäisi kaveriltaan: Ootko kuullut, että Salin on kuollut. Joo, kuulin isältä aamulla kun hän kertoi äitille kuulleensa ratiosta uutisen, että se Venäjän suuri piipputoveri on vihdoinkin kuollut. 

Enempää en jäänyt poikien keskustelua kuuntelemaan ja tuskinpa tuollaisilla alle kouluikäisillä pojilla olisi ollut asiasta juteltavakaan…! 

Mutta kerrottakoon nyt lyhyesti jälkipolvelle, että kyseessä oli Georgialaissyntyinen Josef Visssarionovit Stalin, joka ei koskaan oppinut puhumaan asemastaan huolimatta kunnollista Venäjän kieltä. Mutta hän oli silloisen Neuvostoliiton ehdoton diktaattori, jonka tarkoituksena oli mm. Talvisodassa miehittää Suomen kolmessa viikossa. Olihan tällä korkealla toverilla sellainenkin virallinen arvonimi kuin Generalissomi. Lisäksi häntä karahteerattiin mm. Isä aurinkoiseksi, Suureksi lasten ystäväksi jne. 

Että näin päättyi suuren diktaattorin elinpäivät juuri tasan 75 vuotiaana. 

Jaa juttu: