SATTUMAN satona ilmoille eivät leimahtaneet otsikkomme arvot. Kai itsekin muistamme näin laulaneemme: Kaikkeenhan on syynsä…
Matematiikka syntyi ihmisen sisäisen maailman jalostuessa tajuamaan, että mahdollisen, huimaavien olettamusten, seikkailijoiden yksityisasioiden yläpuolella täytyy todella olla kaikille ihmisille yhteistä, todellista, varmaa, täsmällistä, hyvää ja luotettavaa.
Korkeamman matematiikan lähisukulainen on etiikka. Tämä syntyi salaperäisestä oivalluksesta, että kaikella ympärilläni esiintyvällä on samat toiveet turvallisesta ja hyvästä elämästä kuin itsellänikin on.
Ajatusten ja sanojen lisäksi hyvä huolehtiminen itsestä laajentuu koskemaan ympärillämme esiintyvää elämää: Siis maailmankatsomus!
Totta on, että Bretangen ja Irlannin rannikkojen kalastajat, avomerelle uskaltautuessaan, näkivät ison höyrylaivan porhaltavan täyttä vauhtia vastatuulessa.
Tätä eivät rannikkojen ihmiset aluksi voineet todeksi uskoa, eivätkä kalastajatkaan mitään tietäneet, että kysymyksessä olivat valloittavan matematiikan suuret sovellutukset. Alkoi valtava murros ihan kaikkeen! Tästä nähdään, että valtiot, kirkotkaan, eivät merkitse todellisuudessa paljoa mitään, mutta näihin vaikuttavat yksityiset ihmiset muuttavat kaiken.
Nämä suuret löydöt tehtiin Sokrateen kotimaisemissa. Hänelle hyve merkitsi tietoa, ja hänet edelleen tunnetaan sivistyspiireissä länsimaisen etiikan luojana. Hänelle hyvä puhuja merkitsi puhujaa, joka oli armoitettu puhumaan totta. Kuolemalla paras todenpuhuja palkittiin.
Hengen luovat voimat ovat vastustajiinsa nähden täysin ylivoimaisia. Näin erikseen vielä silloin, kun asioiden sisäiselle välttämättömyydelle selviää kohtuuton kosminen käsitystapa, joka tarkoittaa ylimaallinen, tavaton, huikea, avaruuteen liittyvä.
Nuortuvaa voimaa eivät todistamattomat olettamukset, eksyttävät tienhaarat, eikä mitään elämälle kuuluvaa napata eikä takavarikoida.
Eikö olekin totta, että sielumme, joka kuuluu tulevaisuuteen, opettaa meitä järjestämään ihmisten ja asioiden maailmaa terveemmäksi täällä? Silloin ei synny epäilystä, että elämäämme turhaan eläisimme.
Onni Aatos Latvala