• Emmi Alanen (edessä keskellä) pelaa kolmatta kautta Växjö DFF:n riveissä. Kuva: Laszlo Illes

Emmi Alasen seuraava haaste: EM-karsinnat

SISÄINEN palo pelata jalkapalloa, iso halu kehittyä pelaajana ja kasvaa myös ihmisenä on vienyt jalkapalloilija Emmi Alasen Lappajärveltä ammattilaisurheilijaksi Ruotsin naisten pääsarjaan, Damallsvenskaniin. Naisten maajoukkueen, Helmareiden, luottopelaaja aloitti kolmannen vuotensa keskikenttäpelaajana Växjö DFF:n riveissä.

29-vuotias Alanen on pelannut Ruotsissa useita vuosia. Vöxjössä käynnistyi nyt kolmas kausi. Tällä hetkellä urheilun lisäksi arkea täyttää liikunnanopettajaksi opiskeleminen.

Lapsuudessaan Alanen ei osannut ajatella pelaavansa joskus ammatikseen jalkapalloa, vaikka haaveilikin urheilusta ja siihen panostamisesta. Hän muistelee lapsuutensa olleen todella hyvä.

–Elämä oli aktiivista, tykkäsin liikkua paljon, ja turvallista. Lappajärvellä oli kaikki mahdollisuudet lähettyvillä. Harrastin painia, yleisurheilua, hiihtoa, pesäpalloa, voimistelua ja niin edelleen. Futiksen aloitin 9–10-vuotiaana Evijärvellä poikien joukkueessa, vaikka olin sitä pelaillut iltaisin kentällä kavereiden kanssa jo aiemminkin. Nautin pelaamisesta ja kentällä koin voivani olla luova, toteuttaa itseäni.

Juniorivuosina tie avautui piirijoukkueeseen ja sitä kautta nuorten maajoukkueisiin. Mahdollisuus jalkapallosta ammattina konkretisoitui 15–18- vuotiaana. Alanen pelasi ensin Kokkolassa, ja muutti lukiovuosiksi Vaasaan, missä saattoi paitsi pelata jalkapalloa, myös panostaa toiseen rakkaaseen lajiinsa, painiin. Samaan aikaan hän pelasi myös naisten liigaa Pietarsaaren joukkueessa. Valinta kahden lajin välillä tapahtui lopullisesti hänen ollessaan 19-vuotiaana kuntoutuksessa uusiutuneen rasitusmurtuman takia.

–Huomasin, kumpaan lajiin on enemmän hinku päästä takaisin. Se oli futis. Koen, että olen saanut yksilöurheilijan taustasta paljon hyviä asioita ja työkaluja mukaan. Joukkueessakin jokaisella yksilöllä on oma vastuu omasta tekemisestä ja kehityksestä.

Alanen, joka painissa voitti alle 17-vuotiaiden EM-hopeaa ja -pronssia sekä alle 20-vuotiaiden PM-hopeaa, myöntää silloin miettineensä, mitä jos valinta onkin väärä.

–En ole kuitenkaan tähän päivään mennessä katunut. Olen tyytyväinen päätökseen ja se on ollut oikea. En ole jossitellut.

ABIKEVÄÄNÄ muutin Helsinkiin ja pelasin siellä vuoden 2011. Seuraavan kauden pelasin Kokkolassa, ja 2013 EM-kisojen jälkeen sain kutsun Ruotsiin leirille, mistä päädyin sitten pelaamaan Uumajaan.

Emmi Alanen pelasi ensimmäiset maaottelunsa naisten sarjassa 2010 ja on ollut maajoukkueen kokoonpanossa siitä saakka.

–Vaikka on pelattu mahtavia pelejä ja on ollut hienoja kokemuksia ja tapahtumia, parasta siinä kaikessa ovat ihmiset ja se, mitä on koettu yhdessä matkalla tavoitteisiin. Yksittäisistä kisoista ja peleistä varmasti tulen muistamaan aina läpimurtokisani, vuoden 2013 EM-kisat.

Tuoreessa muistissa on Helmareiden viimeisin EM-karsintapeli Skotlantia vastaan, jossa Amanda Rantanen iski pallon kasvoillaan ohi vastustajan maalivahdin, kun tasatilanteessa pelattiin jo lisäaikaa.

–Ihan rehellisesti, meni viikko ennen kuin tajusin, mitä siinä todella tapahtui.

Naisten EM-kisat Englannissa siirrettiin tulevalta kesältä kesään 2022.

–Toivottavasti pääsemme kisoihin! Nyt näyttää niiden suhteen hyvältä, mutta loput karsintaottelut pitää hoitaa kunnolla. Kohtaamme helmikuun aikana kotiottelussa Portugalin ja Kyproksen vieraissa.  

VÄXJÖSSÄ harjoituskausi alkoi tammikuun alussa. –Harjoituspelit käynnistyvät helmikuulla ja sarja alkaa huhtikuulla. Ensimmäisellä kaudellani joukkue oli sarjan heikommassa päässä, mutta viime vuonna nousimme keskivaiheille. Ongelmamme on, että olemme pelanneet vaihtelevasti.

Arki on melko kiireistä ja aikataulutettua, mutta Alanen myöntää nauttivansa rutiineista.

–Aamupäivät kuluvat yleensä koulussa, iltapäivät treeneissä. Joskus päivässä on kaksi treeniä.

Hieman rikkonaisten pelivuosien jälkeen Alanen toivoo eniten sitä, että pysyisi ehjänä ja voisi pelata monta vuotta terveenä.

–Odotan myös, että henkilökohtainen kehitys menisi eteenpäin ja voisin rikkoa omia rajojani. Olen edelleen sitä mieltä, että kun keskittyy arkipäivän tekemiseen ja yksilökehitykseen, uusia ovia avautuu.

Tällä hetkellä hän viihtyy hyvin Växjössä, voi hyvin, ja kokonaisuus toimii ongelmitta. Kuitenkaan hän ei sulje pois vaihtoehtoa, että voisi pelata jossakin muuallakin.

LAPPAJÄRVELLE Emmi Alanen suuntaa kesätauolla ja joulun aikaan.

–Perheen kanssa pidämme yhteyksiä päivittäin.

Vanhemmat Marjo ja Vesa Alanen asuvat edelleen Lappajärvellä, pikkuveli Eemeli asuu ja pelaa jääkiekkoa Seinäjoella.

–Lappajärvellä on minulle tosi iso merkitys ja tulee olemaan koko loppuelämän. Kun tulen Lappajärvelle, koen tulevani kotiin. Siellä voi eri tavalla rentoutua, se on hengähdyspaikka. Tärkeää siellä on perheen lisäksi koti ja mökki, luonto ja järvi, sekä monet tosi rakkaat paikat, jotka tunnen niin hyvin. Se tuntuu turvalliselta.

Lapsuudesta on paljon hyviä muistoja. Yksi asia, joka on kantanut tekemään haaveista totta, on ollut vanhempien tuki ja roolimalli.

–Vanhempien tuella lapsen halulle harrastaa, ja sen mahdollistamiselle on iso vaikutus. Minun kohdallani se on mahdollistanut sen, että ylipäätään olen tässä nyt.

Ura jalkapalloilijana on vaatinut uhrauksia, mutta Emmi Alanen kokee tehneensä itse valintansa päästäkseen eteenpäin pelaajana ja kehittyäkseen ihmisenä niin, etteivät ne tunnu luopumiselta.

–Ainut miinusmerkkinen asia täällä Ruotsissa olemisessa on se, että perhe on niin kaukana.

Jaa juttu: