Madetta pilkitään yleensä tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun. Keskimäärin paras sesonki sijoittuu tammi-helmikuun vaihteeseen, jolloin mateet kerääntyvät kutualueilleen. Etelässä paras pilkkiaika alkaa jo useita viikkoja aikaisemmin kuin pohjoisessa.
Mateen onkijoilla kausi on alkanut jo loppusyksystä, kun mateet ovat alkaneet kerääntyä jokien suvantoihin. Sekä pilkkijät että onkijat suuntaavat madeapajille viimeistään iltahämärässä, sillä mateet aktivoituvat usein jo hämärän tullessa.
Hyviä pilkkipaikkoja ovat 1-3 metrin syvyiset hiekka- ja sorapohjaiset lahdet, selkäkarikot sekä salmien- ja jokien suut. Mateet kerääntyvät vuosittain samoille alueille, joten hyväksi havaitut pilkkipaikat on syytä painaa muistiin tai tallentaa kartalle. Jäähän vieriviereen kairatut vanhat reiät ovat usein varma merkki hyvästä madepaikasta.
Madetta pilkitään useimmiten mademorrilla tai isolla jigipäällä. Tavallisin pilkin koko on 35-70 grammaa. Madepilkin koukkuun pujotetaan syötiksi kuollut kala tai kalan pala, esimerkiksi särki, silakka, kuore, kiiski tai muikku. Pilkintätekniikkaan kuuluu olennaisena osana pilkin pompottelu pohjaa vasten ja ajoittaiset nostot pompottelujen välillä. Välillä kannattaa myös pitää pilkkiä hetken paikoillaan aivan pohjan tuntumassa. Tärppi voi tulla milloin tahansa ja siihen vastataan välittömällä vastavedolla, jonka tarkoituksena on tartuttaa syöttiin napannut made.
Pilkkivavan ja siiman tulee olla tavallista kestävämpiä, sillä niiden pitää tarvittaessa kestää rajuja tärppejä. Sopiva siiman paksuus on 0,40- 0,70 mm. Saaliskalat voivat painaa useita kiloja, joten myös kairan tulee olla normaalia suurempi. Varma valinta on halkaisijaltaan 8” oleva kaira. Mateenpilkkijän vakiovarusteisiin kuuluvat myös jäänaskalit, joita ilman jäälle ei pidä lähteä, sekä otsalamppu, kamera, puntari ja lämmintä juotavaa.
Jäiden puute ei ole esteenä mateen kalastamiselle
Jos jäätilanne on huono, voi madetta pilkkiä myös avovedestä, vaikkapa veneestä, kajakista tai laiturilta. Vesille lähtiessä on erittäin tärkeää muistaa turvallisuus.
Mateen onkija valitsee välineekseen pohjaongen. Sopiva vapa on n. 270 – 360 cm mittainen ja riittävän vahva, jotta sillä pystyy heittämään tarvittaessa suuriakin painoja. Mateen pohjaonginnassa tarvitaan usein n. 60 – 90 gramman painoa, jotta syötti pysyy halutussa kohdassa. Syöttinä toimii kalan pala. Hyviä paikkoja ovat jokisuvannot, joista osa on jäistä vapaana myös talvella. Jokisuvannoissa madetta onkiessa tulee ennen kalaan lähtöä tarkistaa paikalliset kalastussäännöt ja hankkia tarvittava kalastuslupa.
Madepilkintä onnistuu myös vaikkapa kelluntarenkaasta käsin. Uudesta 28.1. julkaistavasta Vapaa-ajan Kalastaja -lehdestä löytyy muun muassa mateenpilkintää kelluntarenkaasta käsittelevä artikkeli.
