• Kuva: Eija Pippola

Päihdetoimijat ovat huolissaan päihdehoitojärjestelmän tehottomuudesta sekä kuntien resursseista

MYLLYHOITOYHDISTYKSEN teettämä selvitys kartoittaa päihdetyön keskeisten toimijoiden näkemyksiä suomalaisen päihdehuollon tilasta. Selvityksen mukaan eri hoitomuotojen soveltuvuudesta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu tutkimuksellista näyttöä. Myös alueellinen eriarvoisuus nousee esiin: usein asuinpaikka määrittelee sen, millaista hoitoa riippuvuuteen sairastunut saa. Päihdepalveluiden saatavuutta, päihdehoitopolkujen jatkuvuutta sekä kuntien resursseja pitäisi myös lisätä.

Myllyhoitoyhdistyksen teettämän ”Palvelulabyrintista asiakkaan tarpeisiin - Suomalaisen päihdehuollon nykytilan systeeminen tarkastelu” -selvityksen aineisto koostuu 30 päihdekentän asiantuntijan haastattelusta (kunta- ja järjestösektori, A-klinikkaklusteri, päihdehoitolaitokset sekä terveydenhuolto).

Haastateltujen mukaan päihdepalveluiden resursointi ja kapasiteetti ovat alimitoitettuja suhteessa tarpeeseen. Ilman merkittävää lisäresursointia kunnat eivät kykene järjestämään laadukkaita päihdepalveluita.

ALKOHOLIN suurkuluttajia on Suomessa arviolta noin 300 000–500 000 ja alkoholiriippuvaisia on noin 5 prosenttia aikuisista (Päihdetilastollinen vuosikirja 2018). Pelkästään alkoholin käytön on arvioitu maksavan valtiolle vuosittain hieman yli 2 miljardia euroa (THL 2012). Arvio on kuitenkin maltillinen, sillä Ruotsissa vastaavat kustannukset ovat arvioitu noin 10,2 miljardin euron suuruisiksi (Ramboll 2019). Lisäksi päihteiden käytöllä on laajoja vaikutuksia hyvinvointiin, työn tuottavuuteen, ihmisten turvallisuuden tunteeseen ja työssä jaksamiseen.

Selvityksen mukaan päihdepalveluiden suurempi rahoitus ja hoidon parempi saatavuus säästäisi yhteiskunnallisia kustannuksia esimerkiksi erikoissairaanhoidosta.

–Nyt monet päihdeongelmaiset ovat sairaanhoidon sijasta erikoissairaanhoidossa. Perusterveydenhoidossa hoitoresurssi on laskenut niin että ihmiset eivät saa hoitoa siellä missä pitäisi hoitaa, yksi selvityksen haastateltava summaa.

Myllyhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Minna Ekholm tiivistää selvityksen tuloksista:

–Jokainen päihdepalveluihin sijoitettu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.

Selvityksestä käy myös ilmi, että eri hoitomuotojen soveltuvuudesta, tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu tutkimuksellista näyttöä. Nykyinen päihdehoitojärjestelmä ei sovellu vaikutuksiltaan kompleksisten päihderiippuvuussairauksien hoitamiseen, vaan kannustaa osaoptimointiin kokonaisvaikuttavuuden sijaan.

–Kuntien kilpailutuksissa hoitopalveluiden tulosten pitäisi ehdottomasti olla hintaa tärkeämpi, Ekholm kommentoi.

Katkonaisia hoitopolkuja ja alueellisia eroja päihdepalveluissa

Selvityksen mukaan päihdepalvelujärjestelmä on tällä hetkellä tehoton ja puutteellisesti koordinoitu, jolloin ei ole päässyt syntymään päihdepotilaan kannalta yhtenäisiä hoitopolkuja ja -jatkumoita. Alueellistakin epätasa-arvoa ilmenee. Joissain kunnissa pääsee esimerkiksi toisia kuntia nopeammin ja helpommin maksusitoumuksella laitosmalliseen päihdehoitoon.

–Kansalaisia tulee kohdella yhdenvertaisesti. Hoitoon pääseminen ei voi olla maantieteellisestä asuinpaikasta, iästä, etnisestä taustasta tai sosioekonomisesta asemasta kiinni. Hoitopolun katkeaminen lisää joka kerta mahdollisia kustannuksia ihmisten tipahtaessa päihdepalveluiden ulkopuolelle, Ekholm korostaa ja lisää:

–Yksi ratkaisu olisi nopeuttaa hoitopäätösten tekemistä kunnissa, jolloin hoitopolku ei katkeaisi pidentyneen päätöksenteon takia ja maksusitoumusprosessi muuttuisi nopeammaksi.

Jaa juttu: