KATARIINA Latvala muistaa hyvin Järviseudun selkäyhdistyksen perustamisen, joka tapahtui 15.6.1996 Kivitipun tiloissa.
–Se lähti liikkeelle erään selkäongelmaisen henkilön toimesta. Hän otti yhteyttä muihin ja ehdotti paikallisen selkäyhdistyksen perustamista. Aluksi se oli Etelä-Pohjanmaan selkäyhdistys, ja vuodesta 2003 alkaen nykyisellä nimellä.
Latvalan toi mukaan kiinnostus hyvinvointiin ja terveyteen, joka linkittyy vahvasti hänen työhönsä fysioterapeuttina ja yrittäjänä.
–Yhteisen, hyvän asian eteen työskenteleminen on myös minulle tärkeää.
Hän toimi pitkään yhdistyksen hallituksessa, mutta on nykyään rivijäsenenä. Yhdistystä johtaa Oili Kaunisto ja sihteerinä toimii Riitta Bergbacka.
SELKÄYHDISTYS on pieni mutta tiivis toimija. Viime vuonna jäseniä oli 39. Yhteistä toimintaa on ollut aina ja jäsenten toivomuksia on pyritty kuulemaan.
–Yksilölliseenkin juttuun on voitu lähteä, ja teemoihin on ollut helppo sitoutua pienenä ja notkeana toimijana. Muutaman sadan euron budjetti tietysti rajoittaa mahdollisuuksia, mutta on löydetty hyviä ja edullisia ratkaisuja. Terveyttä ja kuntoa voi edistää ulkona ilman isoja lisäkustannuksia.
Isossa roolissa yhdistyksen toiminnassa on ollut allasjumppa eli vesiterapia, jota yhdistyksen jäsenet ovat vetäneet talkoilla.
–Kauniston Oilin kanssa, joka on tällä hetkellä lisäkseni toinen ohjaaja, on puhuttu, ettei se ole työtä, vaan mukavaa yhdessäoloa. Siinä porukassa on hyvä henki.
Kun Toimelan allas sulkeutui, yhdistyksen väki on kokoontunut joka toinen viikko Alajärven uimahallissa. Ennen vesijumppaa moni käy kuntosalilla.
Vuosi sitten yhdistyksen väki aloitti avantouinnin Vieresniemessä ja sinne mennään aina kun se on mahdollista.
–Rentoutustuokiot ovat olleet suosittuja, pidämme niitä eri teemoilla, jotka ovat nousseet osallistujien keskuudesta. Nyt ne ovat olleet tauolla. Lakisääteisten kokousten alkuun tehdään yleensä yhteinen kävelylenkki. Pikkujoulut on pidetty aina aikaisempina vuosina. Matalan kynnyksen teoilla on suuri merkitys.
Henkinen hyvinvointi heijastuu myös selkään
KOSKA ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, aina psyykkistä ja fyysistä kipuakaan ei voi erottaa toisistaan. Psyykkinen hyvinvointi vahvistaa koko kehon hyvinvointia, mutta vaikutus toimii myös toisin päin.
–Voimakas krooninen kipu syö henkistä puolta. Stressi lisää moninkertaisesti mahdollisuutta sairastua krooniseen kipuun.
FYSIOJÄRVISEUDUN yrittäjinä toimivien Katariina ja Juha Latvalan kokemuksen mukaan alaselkäkivuista kärsivistä potilaista 10 prosenttia saa selkeän lääketieteellisen diagnoosin, kuten murtuma, anomalia, hermojuuren sairaudet tai selkäydinkanavan stenoosi. 90 prosentista, joka jää ilman diagnoosia, 30 prosenttia kärsii ei-mekaanisista eli keskushermostosta johtuvista tekijöistä, joita ovat esimerkiksi psykososiaaliset ongelmat sekä pelko- ja katastrofikäyttäytyminen. Mekaanisia syitä ovat liikehäiriöt ja liikkeen motorisen kontrollin häiriöt.
Fysioterapiaan tullessa alaselän oireistoa kartoitetaan kyselylomakkeella, josta yleensä selviää paljon.
–Tyypillisiä ongelmia, jotka liittyvät selkäkipuihin, ovat työssä jaksamisen haasteet ja stressi. Kysyttäessä, mitä teit ja millaista elämä oli, kun kipu alkoi, usein nousee esille erilaisia elämäntilanteita ja haasteita. Stressihormoni, kortisoli, kuluttaa ihmistä fysiologisesti, totesi Juha Latvala.
Tilanteen ratkaisemisessa edetään yksilöllisesti. Mitä vähemmän selkäkipupotilaalla on voimavaroja, sitä enemmän tukea ja tukihenkilöä hän tarvitsee.
–Kun voimavaroja on enemmän, toivotaan, että hänellä on tarpeeksi tietoa ja kokemusta siitä, mikä on hänelle hyväksi, ja omatoiminen kuntoutuminen olisi hyvässä mallissa, Katariina Latvala kertoi.
Ihminen saattaa kärvistellä kipujen kanssa kauankin ennen avun hakemista. Henkiset paineet ja stressitekijät vaikuttavat siihen, miten jaksaa itsestään huolehtia.
Kipumekanismeja on erilaisia. –Mekaaninen kipu ja tulehduskivut ovat normaaleja reaktioita, mutta ihmisen herkistyessä kipureaktioille stressin takia sekoittuvat niihin lisäksi iskeeminen, perifeerinen neurogeeni (säteilykipu), sentraalinen ja output-kipu. Tällaisessa tilanteessa keskushermoston rooli muuttuu. Aivoissa ei ole paikkaa, jossa käsitellä kipua, vaan se tulee paikkoihin, joilla on jo jokin muu tehtävä. Silloin pitäisi pystyä rakentamaan ”kipuleivos”, jota voi hoitaa eri lääkkeillä ja eri menetelmillä sen mukaan, mikä mekanismi on vallalla, kuvaili Juha Latvala.
Nykyinen lääketieteen näkemys on, että kroonisen kivun hoidossa yhdistetään psykososiaalista interventiota ja perinteistä kuntoutusta, mutta Latvalan mielestä se tulisi huomioida myös akuutissa kivussa. Käytännöt ja suositukset kiertävät kehää, vanhentunut näkemys nousee aika ajoin pinnalle uutena ja tuoreena taas vaipuakseen unohdukseen.
KATARIINA Latvalalla on taustalla psykofyysisen fysioterapian erikoistumisopinnot. Hän toteaa, että rentoutumiskyky auttaa vähentämään stressireaktioita, mitä voisi ja kannattaisi hyödyntää enemmänkin. Rentoutumisharjoituksia voisi tehdä työn lomassakin.
–Tärkeintä on, että selkävaivainen pyrkisi omilla valinnoillaan edistämään kuntoaan ja hyvinvointiaan ja hakeutua mahdollisimman varhain asiantuntijan luo. Mitä aiemmin puututaan, sitä helpompi asioihin voi vaikuttaa.
Hän on myös huomannut, että jollekin potilaalle voi olla turvapaikka, osa olemassaoloa, ja näin siitä voi olla vaikea päästää irti.
Äitiysfysioterapian ammattilaisena hän tietää, että raskauden jälkeinen vatsalihasten erkauma voi aiheuttaa selkävaivoja. Sama vaikutus voi olla vatsalihasten alle kertyvällä rasvalla, joka heikentää lihaksia. Tämä on myös miesten ongelma.
Istumatyö syö selkää
AKTIIVISET ja terveet elämäntavat ovat kaiken hyvinvoinnin, myös terveen selän perusta. Selkää uhkaavat työn kuormittavuudesta johtuvat kulumaviat ja tapaturmat, mutta ennen kaikkea istuminen.
–Tutkimusten mukaan liikkumattomuus ja istumatyö vievät elinvuosia. Jos ihminen istuu 6–8 tuntia päivässä, niin selän rakenteet eivät ehdi palautua, vaikka liikkuisi koko loppupäivän, tietää Katariina Latvala.
Työn ergonomiaan kiinnitetään nykyisin huomiota, mutta kaikkeen ei pystytä vaikuttamaan, vaikka haluttaisiinkin. Etätyö tuo toimistotyöskentelyyn omat haasteensa.
–Kotona työskennellessä voi hyödyntää mielikuvitusta. Voiko läppärin nostaa korkeammalle pöydälle tai kirjapinon päälle? Asennon vaihtelu on tärkeää. Sähköisesti säädettävä työtaso ja hyvä työtuoli antavat jo paljon mahdollisuuksia siihen.
Tuolin valinnassa kannattaa huomioida, tarvitseeko käsinojat. Tuoliin, jossa on paljon säätömahdollisuuksia, kannattaa panostaa, ja myös aktiivisesti ja rohkeasti etsiä itselle sopivia säätöjä. Erityisesti istuinosan kaltevuutta kannattaa hyödyntää säätämällä istuinosaa välillä negatiiviseen kulmaan, Latvala vinkkaa.
Seistessä täytyy huomioida myös alusta. Jos lattia on kylmä ja kova, kannatta käyttää kenkiä. Tukevaan, hyvään kahden jalan päällä olevaan seisoma-asentoon tulee kiinnittää huomiota. Välillä voi tehdä hetken istuen töitä, käydä toisessa huoneessa, venytellä ja palata koneen äärelle.
JUHA Latvala, jolla on sekä OMT-fysioterapeutin että Spiral Stabilization -ohjaajan koulutus, peräänkuuluttaa fysioterapeutin työssään oikeanlaista kävelytekniikkaa ja opettaa asiakkaitaan käyttämään siihen tarkoitettuja lihaksia.
–Isoja vinoja lihasketjuja ei osata nykyisin enää käyttää. Paljon istumisen myötä ihmisten kävelytyyli on muuttunut, mikä aiheuttaa selkäongelmia. Jo kouluun menevien lasten kävely muuttuu, luontainen tapa poisopitaan. Ongelma on se, että selkänikamien aineenvaihdunta loppuu istuessa, ne kipeytyvät ja rappeutuminen nopeutuu, kun pumppaavaa liikettä välilevyille ei tule, jolloin ne eivät saa ravintoa.
20 minuutin istumisen jälkeen tarvittaisiin kahden tunnin palautuminen, jos selän hyvinvointi haluttaisiin taata.
