KAUHAVAN kirkkoneuvosto päätti keskustelun jälkeen siirtää kirkkovaltuuston päätettäväksi, mitä tehdään valtuustoaloitteelle Kortesjärven seurakuntatalosta. Aloitteen tekivät kirkkovaltuutetut Tarja Pellinen, Suvi Rantala ja Sirpa Saarijärvi toukokuussa.
Aloitteessaan he väittivät, että seurakuntatalon sulkemispäätös perustui vaillinaisiin ja tarkoitushakuisesti virheellisinä annettuihin tietoihin. Kirkkoneuvosto käsitteli kokouksessaan näitä väitteitä.
Kirkkoherra Jyrki Jormakka ja talousjohtaja Esa Rämäkkö toteavat, että on kaksi vaihtoehtoa: joko seurakuntatalon käyttöä jatketaan tai sitten pysytään jo kerran tehdyssä päätöksessä sulkea rakennus lopullisesti. He itse olivat neuvoston kokouksessa jälkimmäisen vaihtoehdon kannalla.
JOS sen käyttöä jatketaan, ihmiset voivat vierailla rakennuksessa silloin tällöin. Seurakunnan työntekijät eivät rakennuksessa enää käy toistuvan altistuksen takia. Seurakuntatalona rakennusta ei siis voida enää koskaan käyttää.
Käytännössä se tarkoittaa, että taloa käyttäisivät vuokralaiset, jotka järjestäisivät siellä tilaisuuksia. Sen lisäksi siellä vierailisi keittiöalan ihmisiä huolehtimassa tarjoiluista.
–Keittiötoiminnan uudelleen käynnistäminen vaatii peruskorjaustarpeen laajuuden arviointia yhdessä terveys- ja hygieniatarkastajan kanssa. Purkukuntoiseen rakennukseen on teetettävä ilmastoinnin säätötöitä, ilmavuotojen eristyksiä ja ylipaineistuksen seurantakäyntejä.
Ehdotettu ylipaineistaminen on aina tilapäisratkaisu. Vaikka se onnistuisikin, ylipaineistamalla voidaan jatkaa jo pilaantuneen rakennuksen käyttöikää vain 2–3 vuodella.
Sillä, että seurakunta kokoontuisi ilman työntekijöitä, on Jormakan ja Rämäkön mukaan kahdenlaisia seurauksia.
–Seurakunnan hengellinen tehtävänhoito jää toteutumisen osalta kokoontujien itsensä varaan. Lauma on paimenta vailla. Sellainen tilanne on varmasti sekä uhka että mahdollisuus. Tässä kohtaa seurakunnan tehtäväksi muotoutuu hengellisen tehtävän asemasta juhlatilan vuokraajan tehtävä. On mietittävä myös sitä, kuka huolehtii kiinteistöhuollosta ja siivoamisesta talon käyttöä jatkettaessa.
He ymmärtävät, että seurakuntatalon menettäminen aiheuttaa kortesjärveläisissä surua.
–On luonnollista, että jos tila olisi saatavissa parin vuoden ajan juhlien vuokrahuoneistoksi, se hiukan avittaisi tilannetta. Silloin keittiön olisi saatava jatkoaikaa viranomaiselta ja ylipaineistuksen onnistuttava. Ratkaisu olisi lyhytaikainen apu. Seurakunnan itsensä järjestämät tilaisuudet eivät kuitenkaan palaisi tiloihin.
JOS käytön lopetuspäätöksessä pysytään, seurakunnan ei tarvitsisi enää kantaa vastuuta rakennuksesta eikä siellä vierailevien ihmisten terveydestä. Toinen hyöty olisi taloudellinen tappioiden minimointi.
–Purkukuntoiseen taloon ei tarvitse laittaa lisärahaa epävarmaan ylipaineistushankkeeseen, keittiöön eikä lisälämpökuluihin. On epätodennäköistä, että näitä rahoja saadaan takaisin 2–3 vuoden satunnaisten vuokratulojen avulla, Jormakka ja Rämäkkö sanovat. –Varjopuolena on tietysti se, että joihinkin tilaisuuksiin seurakuntatalo olisi edelleen tilana paras ratkaisu.
JORMAKKA ja Rämäkkö kritisoivat valtuustoaloitetta, jonka näkökulma oli heidän mukaansa väärä.
–Miksi valmistelu olisi pitänyt tehdä valtuustoaloitteen tarjoamasta näkökulmasta, jonka peruskysymys oli, saako talossa satunnaisesti joku käydä? Kysymys oli ja on yhä aseteltuna niin, että voidaanko seurakunnan tilaisuuksia järjestää kyseisissä tiloissa. Vastaus on yhä sama: Ei voida, koska kiinteistö ei voi olla työpaikka.
He kysyvät myös, miltä näyttää moraalisesti se, että seurakunta vuokraa kiinteistöä, jonka seinärakenteet ovat mikrobien pilaamat.
–Edustaako päätös vastuullista ja eettisesti kestävää toimintatapaa?
Kortesjärveläiset ovat olleet sitä mieltä, että heitä kohdellaan seurakuntataloasiassa epätasa-arvoisesti, koska muiden seurakuntien seurakuntatalot ovat vielä käyttökunnossa. Siitä ei Jormakan ja Rämäkön mukaan ole kyse.
–Kyse on seurakunnan jatkuvasti heikkenevästä taloudesta, jossa investointivarat supistuvat. Niitä on kohdennettava samalla uudelleen, sillä kirkkojen kulttuurihistoriallinen suojelutehtävä edellyttää sitä. Jos vastaava ongelma ilmenee toisessa seurakuntatalossa, senkään korvaamiseen uudisrakennuksella ei ole varoja.
SEURAKUNTA etsii yhä terveitä vuokratiloja yhteisiä kokoontumisia varten. Niitä voitaisiin sitten käyttää normaalisti seurakunnan tilaisuuksien järjestämiseen.
Tällä hetkellä toteutuvia tilaisuuksia ja tapahtumia on järjestetty korvaavissa tiloissa. Pieniä ja keskikokoisia muistotilaisuuksia on järjestetty yksityisillä palveluntarjoajilla. Seurakuntatalon keittiössä on myös yhä valmistettu kirkkokahveja.
–Toki muistotilaisuuksien osalta seurakuntataloa on kaivattu kesän ja syksyn aikana.
Koronan takia seurakuntatalo käytännössä suljettiin jo keväällä, sillä sen käyttö on ollut vähäistä. Näin tulee jatkumaan vielä pitkään, koska edes suunnitelmia koko väestön rokottamisesta ei ole.
–Keskustelun alla olevasta kahden tai kolmen vuoden jaksosta merkittävä osa ehtii kulua ennen kuin suurempia tilaisuuksia voidaan ryhtyä järjestämään tai ennen kuin ihmiset uskaltavat sellaisiin kokoontua.
KORTESJÄRVI-SEURA oli suunnitellut mahdollisuutta ostaa seurakuntatalo ja jatkaa sen toimintaa vuokrausperiaatteella. Suunnitelmiin kuului luonnollisesti kosteusvaurioiden osittainen korjaaminen. Rahoituksen runkorakenteeksi kaavailtiin EU-tukia.
Marraskuussa tulleen tiedon mukaan hankkeelle ei kuitenkaan ollut mahdollista saada EU-lähtöistä rahoitusta, joten suunnitelma raukesi.
