Kuuntelija voi samaistua jaksoissa haastateltujen elämään ja oppia tuntemaan sympatiaa heidän edustamiaan vähemmistöjä kohtaan. Toiseudesta ja toiseuttamisesta kuuleminen on avartavaa, välillä humorististakin. Ohjelmassa kuultuja kekseliäitä termejä ovat muun muassa ”sanotaanko käsinaamaa”, ”hyvä vammainen” ja ”vammakaappi”. Sarja avaa, miltä tuntuu saada kuulla kommentteja ”elämäsi on varmasti raskasta” tai ”noi kepit täytyy saada veks”. Ja kun asioita työstettyään lopulta hyväksyy itsensä, mutta ympäröivä yhteiskunta ei. Vammaiskultti nostaa mainiosti esiin suomalaisen kyvyttömyyden kohdata erilaisuutta. Kansalaisjärjestö Kiharusi ry muistuttaa, että jokaisesta voi tulla vammainen tai vammaisen läheinen esimerkiksi aivohalvauksen vuoksi. Äkillinen aivoverenkiertohäiriö on merkittävin aikuisiän vammaisuutta aiheuttava sairaus, mihin neljäsosa ihmisistä sairastuu maailmanlaajuisesti.
OHJELMAN toimittajat, Jenniina Järvi ja Julianna Brandt, ovat kotoisin Pohjanmaalta. Vammaiskultin ovat tuottaneet Jaksomedian Veera Luoma-aho ja Emil Johansson. Tunnustuksesta iloinnut Luoma-aho lupaa sarjan saavan ensi vuonna jatkoa tunneteemalla. Hän kertoo viettäneensä lapsuuden kesät ja talvilomat Pohjanmaalla.
–Luoma-ahon kylällä on mummolani ja sukujuureni aina 1600-luvulta lähtien. Isä oli nuorena yleisurheilija Alajär-ven Ankkureissa, joka on tietenkin pesiksessä lempiseurani. Luoma-aho on oikea superkylä. Taiteilija Elina Förstin joissain upeissa töissä näkyvät papan vanhat pellot, Helsingissä asuva Luoma-aho sanoo.
Aktivismi kumpuaa usein vääryyden kokemuksesta. Toimittaja Julianna Brandt on sanonut suoraan, että hänen aktivisminsa osasyy on pohjalainen luonne: on tullut sisäinen pakko toimia, kun on havainnut räikeitä epäkohtia. Vammaiskultti-radiosarjassa perustellaan, miksi ableististen eli vammaisia syrjivien mielipiteiden tunnistaminen ja kyseenalaistaminen on ihmisoikeusasia.
Tapani Tyynelä
