Kristian Kososen viimeisin -Viipurin Menetys (Bazar), on katkeraa kuvausta jatkosodan perääntymisvaiheesta ja Viipurin menetyksestä. Sodan julmuus saa inhimilliset piirteet romaanin henkilöhahmojen kautta. Kesäkuun lämpimät päivät eivät suuremmalta lämmitä Arvo Lieskoskea, kun vihollinen valmistautuu valtaamaan Viipurin suomalaisilta. Romaani käsittelee fiktiivisesti Viipurin valtauksen tapahtumia muutaman päivän ja kesäkuun 20. päivänä aikana 1944. Kososen teksti on väkevää kuvausta sodan julmuuksista, joista kaikki inhimillisyys on kadonnut. Suomalaisten sotilaiden repliikeistä, kuvastuu kyynisyys ja turtuminen sotaan, jossa tappaminen tai tapetuksi tuleminen on arkipäivää.
– Vimpeliläinen nuorukainen ei kuitenkaan tuntenut enää mitään. Hitaasti hänen ruumiinsa kääntyi iskujen voimasta kyljelleen verilammikon päälle.
Eversti Armas Kempin komentama 20. prikaatin valmistautuminen Neuvostoliiton suurhyökkäykseen on olematon ja kaikesta materiaalista on huutava pula. Viipurin menetys oli suomalaisille katkera pala, josta käytiin pitkään keskusteluja. Nyt kirjoitettu Kososen romaanikin osoittaa asian olevan näin. Vaikka tapahtuvat sijoittuvat lyhyen ajanjakson ajalle, on teksti sujuvaa ja pitää otteessaan. Paikkojen ja tapahtumien kuvaukset osoitus tarkasta esityöstä ja karttaharjoituksista, joita kirjailija on tehnyt ennen kirjoitustyötä.
Viipurin Menetys alkaa sotamies Laineen matkassa kohti pohjoista ja Viipuria. Kirja päättyy suomalaisjoukkojen pakenemiseen menetetystä Viipurista. Illansuussa Viipurin linnan tornissa ollut Suomen lippu vedettiin alas, sen jälkeen myöhemmin Siikaniemen kaupunginosan johtava Linnansilta räjäytettiin vihollisen etenemisen vaikeuttamiseksi. Kirja päättyy sotasairaalaan hiljaisuuden laskeutuessa huoneeseen.
Kristian Kosonen (s. 1970) toimii tiimiesimiehenä ja kirjailijana Helsingissä. Kososen kirjoittama Viipurin Menetys on hänen neljäs teoksensa, jota on myös saatavana ääni- ja E-kirjana.
