Periaatteen itsetiedoton pakkovalta

SUURESTA virasta uneksiva sai kerran mietittävää vastaehdokkaalta: Sinunkin on myönnettävä, että sinun värähteleviltä huuliltasi lähtee sanoja väärällä tavalla! 

Elämä on toimintaa ja kiihtyvää tapahtumista, siksi se odottaa ajaltamme aivan uudenlaisia, elämän- ja maailmanhoidollisia elämälle työtätekeviä ryhtiliikkeitä. 

On vuoro sanojen/ ennen niin vieraiden… 

”Periaate” syntyy kreikankielisestä yhdyssanan aloituksesta peri -, ”tavoite”, ”meille” jo omaksutun asian lujaa ”totuutena” omistamista: ”Me periaatteesta” jne. 

Suuri ajattelija Intiasta kutsui tietoihmisiä maailman pelastajiksi: ”Ei vesikään varastoidu vuorille, se virtaa laaksoihin ja tasangoille kaiken kasvuston hyödyksi”. Oikeat sanat oikeassa järjestyksessä. Sanat ovat salaperäisiä järkälemäisiä tekoja. 

Eikö olekin niin, että tietämättömyys ja paha yhdessä tarjoutuvat, käteen tarttuvat. Vaarallisin tiedoissamme on äkkirynnäkköön aina valmis näkymätön paha. 

Ongelmien tunteminen on yhtä tärkeää kuin näiden korjaaminen. Pessimus on latinaa, pahin. Henkisten makasiinien ehtyminen on saanut jumalatkin tuhoamaan omien kättensä töitä. 

Missä elämää täytyy kritisoida suoruudella semmoisella, josta ei iloittaisi ehkä hurjimmissa ilveilyissäkään, tämän täytyy johtua jonkinlaisesta kasvuhäiriöstä, että oikea omaisuutemme oli hiukan heikossa hoidossa. Kritiikki tuli avuksi kreikan kielestä, ja se tarkoittaa tosiasioiden tietoista kattavaa punnitsemista. 

Väkeväksi jännitetyn järjestelmänsä, että ainoastaan aineellisia hyötyjä tieteen tulisi tutkia, manasi maailmaan ranskalainen filosofi Auguste Comte. Hän se oli, joka kukisti riippuvuussuhteet; syitä ja näistä johtuvia vaikutuksia ”taikauskona”. 

Tämä tapahtui ”positiivisen aatteen” nimissä. Positiivista idealismia (ajattelua) tavoitteleva filosofi Immanuel Kant esittää hymyillen tulevaisuudelle, että luonnon opastaman tieteen takana on ”puhtaan järjen kritiikin” takaama tulevaisuus. 

Hänen tekonsa on tämä että hän, ajattelunsa nimissä vaihtaa perinteisen tieteellisen tietämisen tavan (tieteen kielellä a priori) kokemuksen jälkeisestä kokemuskäytäntöjä edeltäviksi. Ikään kuin kokemus olisi vaarallinen valehtelija! 

Tätä on kutsuttu synteettiseksi tutkimustavaksi, joka selittää, peittää ja paketoi; eroavuus analyyttiseen, joka erittelee, tutkii, avaa tarpeen vaatiessa salaperäiset ”paketit”, ettei elämänhyveellistä etiikkaa barbaarisesti enää yli laidan heitetä. Ajanhengen vaatiessa teoreettinen, vapaasti muuttuva moraalikäsite peri voiton. 

Herroista oli todettu suora linja Nietzheen, fasismin perustajaksi mainittuun, joka näki edistyksen vaativan kaiken ”heikomman” hävittämistä pois maan päältä. Samoin Darwiniin, ja hänen esittämäänsä ”karsivaan vahvemman oikeuteen”. 

Kansanvaltaisen sananvapauden edistys tarkoittanee, että ainoatakaan elämän- ja maailmanhoidollisesti ensiarvoista, ei millään oikeudella estettäisi esittämästä totuuksia tätä varten varustetuilta. Kaikille kaikkien parhaaksi! 

Jaa juttu: