YLI 70-vuotiaan Ritva Lampisen tavoitteena on ratsastaa Hangosta Nuorgamiin eli koko Suomen päästä päähän.
Jämsäläinen hyppäsi hevosen selkään 18. heinäkuuta Hangon Tulliniemessä, sataman porteilla. Perjantaina hän pysähtyi yöksi Evijärven Vasikka-aholle.
Takana oli kuutisen sataa kilometriä eli noin kolmannes matkasta. Reitti on myötäillyt länsirannikkoa. Perille on tarkoitus päästä syyskuun puolivälin jälkeen.
LEVÄTESSÄÄN evijärveläisen Satu Lahden verannalla hän kertoi matkansa syistä ja tavoitteista.
Lampisen alkuperäinen ajatus oli ”vanhukset repäisevät”. Hän aikoi taittaa matkan Suomen halki 19-vuotiaalla suomenhevosella Turporiinalla ja yli 20-vuotiaalla arabiristeytyksellä Pedrolla.
–Halusin herättää keskustelua siitä, ettei vanhuus tee hevosesta tai ihmisestä turhaa.
Neljä viikkoa ennen lähtöä suunnitelmiin tuli muutoksia.
–Pedro kuitenkin loukkasi itsensä. Sen kyynärnivel kuitenkin tulehtui, eikä se päässyt mukaan.
Koko matkaa Lampinen ei kuitenkaan perunut, vaan hän otti Pedron tilalle nuoremman, 10-vuotiaan suomenhevosen Rusliinan. Uudeksi teemaksi valikoitui ”suomenhevosella halki Suomen”. Hänen tietääkseen kukaan suomalainen ei ole aiemmin tehnyt vastaavaa vaellusta.
Kokonaan hän ei ole hylännyt alkuperäistä viestiään.
–Kun ihmiset ja hevoset tulevat eläkeikään, eivät he ole kaatopaikkakamaa, vaan he voivat yhä tehdä mitä vain. Monet ravihevoset menevät 15 vuotta täytettyään lihoiksi, sillä niillä ei saa enää kilpailla. Haluan herättää keskustelua siitä, mitä sellaisten hevosten kanssa voi vielä tehdä, Lampinen pohtii.
–Samoin ihmisisten ei pidä ajatella, että he ovat liian vanhoja täytettyään 65. Sitä voi yhä vaikka lähteä vaeltamaan Hangosta Nuorgamiin — jalkaisin, polkupyörällä, kaivurilla tai vaikka hevosella.
Suomen ratsastajainliitto täyttää myös tänä vuonna sata vuotta.
–Sekin oli yksi aihio tässä taustalla. Kun liitto täytti 75 vuotta, silloin tehtiin postiratsastus, jossa kuljetettiin postilaukku ja torvi Pohjois-Suomesta Helsinkiin. Silloin tosin kukaan ei yksin ratsastanut koko matkaa, vaan eri seurat kulkivat kukin yhden osuuden.
LAMPISEN suomenhevoset Turporiina ja Rusliina vuorottelevat matkan ajan. Huoltojoukkoina mukana kulkee koko matkan myös hänen aviomiehensä, joka ajaa asuntoautoa, ja osan matkaa mukana on ollut muitakin saattojoukkoja.
Hevosen tuntinopeus on ollut viiden kilometrin luokkaa. Keskimäärin Lampinen on edennyt 20–60 kilometriä päivässä.
–Päätimme kulkea Pohjanmaan kautta siksi, että se on hevosille helpompaa maastoa, kun täällä ei ole niin paljon mäkiä. Hevonenhan tässä kaikkein suurimman työn tekee. Minä istun vain kyydissä, hän korostaa.
Hän kuvitteli etukäteen, että Pohjanmaa olisi ollut tylsää maastoa ratsastajan näkökulmasta, mutta sen sijaan hän onkin saanut ilahtua paikallisista reitistöistä. Erityisen ihastunut hän oli hevosreittiin, jonka Kauhavan ratsastusseura on tehnyt Kauhavan ja Kortesjärven välille.
–Merkittyä reittiä pitkin oli ihanaa kulkea. Myös Seinäjoen hevosreiteillä oli tosi upeita maastoja.
MATKANTEKIJÄ kertoi, että evijärveläisen, Kauhavan ratsastusseuraan kuuluvan Satu Lahden lisäksi monet muutkin hevosharrastajat läpi Suomen ovat ottaneet hänet lämpimästi vastaan ja lainanneet tallejaan öiksi.
Edellispäivänä Kauhavalla yhdeksänvuotias tyttö oli odottanut Lampisen tuloa koko päivän kasvot ikkunalasia vasten, sillä hän tiesi, että Lampisen reitti kulki hänen kotinsa ohi.
–Hän oli tehnyt minulle kortin, jossa hän toivotti hyvää matkaa, Lampinen sanoo. –Onnistuin kuitenkin kulkemaan heidän kotinsa ohi juuri parahiksi niin, ettei hän ollut ikkunan ääressä, joten hänen vanhempansa lähtivät ajamaan pitkän matkan seuraavaan majapaikkaani tuomaan sitä korttia minulle.
Samoin saattajia on ollut.
–Urjalasta kokonainen perhe lähti hevosella ja polkupyörillä saattamaan minua 42 kilometrin matkan.
Ihmisten avuliaisuus on säästänyt paljon rahaa, jonka asuntoauton ja hevosten majoittaminen joka yö kahden kuukauden ajan olisi niellyt.
–Kiitos ihmisille ystävällisyydestä, Lampinen sanoo. –Olen kauhean kiitollinen myös autoilijoille, jotka ovat ottaneet hevosen ja ratsastajan fiksusti huomioon. He ovat ohittaneet hitaasti ja kaukaa.
VAIKKA Lampinen tunnettiin aikoinaan kaksinkertaisena matkaratsastuksen suomenmestarina, joka on edustanut Suomea MM-tasollakin, tässä retkessä Suomen päästä päähän ei ole kyse matka- vaan vaellusratsastuksesta. Matkaratsastus on kilpalaji, jossa kuljetaan myös pitkiä matkoja mutta huomattavasti kovemmalla vauhdilla.
