MARJATTA JUUTI on kirjoittanut Pyhävuoren maisemiin sijoittuvan kirjan Woi wimpelis-wompelis Pyhävuoren Peikko, jonka esittelytilaisuus pidettiin Alajärven kirjastolla viime tiistaina.
Vaikka kirja kulkee satukirjan nimellä, siinä on kirjailijan mukaan puolittain opettavainen, asiapitoinen sävy. Juuti on kuvannut kraatterijärven reuna-aluetta, sen hienoa maisemaa ja kasvustoa sellaisena kuin se todellisuudessa on. Tietoa Juuti keräsi eri lähteistä pitkän ajan kuluessa. Keräämänsä faktatiedon hän tarkisti geologi Teemu Öhmanin myöhemmin toimittamasta Kraatterijärven georeittiraportista. Juuti kuljettaa Peikon fiktiivistä henkilöhistoriaa todellisessa, ainutlaatuisessa ympäristössä.
SATUKIRJAKSI Pyhävuoren Peikko on siitäkin erikoinen, että siitä puuttuvat kuvat — kansikuvaa lukuun ottamatta. Alun perin oli tarkoitus, että kirjasta tulee kuvitettu, mutta sitten Juuti tuli toisiin ajatuksiin. Kirjaan oli ehditty jo varata kuvasivutkin.
–Ajattelen, että en halua ohjata liikaa lukijan mielikuvitusta. Jokaiselle syntyy lukiessa oma mielikuvansa peikosta ja maisemista, ja kannustankin sekä lapsia että aikuisia piirtämään kirjan kuvat itse, sanoo alajärveläinen Juuti.
Kirja rakentuu neljästäkymmenestä erillisestä tarinasta, joista syntyy kokonaisuus Peikon elämästä. Kivivaras-nimisessä tarinassa Peikko kohtaa Reipakan Jaakon, jonka kanssa ystävystyy ja seuraavassa tarinassa maalaa luolamaalauksia.
Jaakko Jaakonpoika Reipakka (1855–1932) oli Pyhävuoren erakkona tunnettu mies, joka vietti kesiään Pyhävuoren luolissa. Hän oli ollut nuorena Amerikassa siirtolaisena vaimonsa Maijan kanssa, mutta palannut reissultaan yksin takaisin. Juutin kirjassa Jaakko rakentaa kivimajansa Peikkoluolan kylkeen, ja naapurukset jutustelevat aikansa kuluksi meteoriiteista ja tulivuoren purkauksesta.
JUUTIN kirjoittajakurssikaveri, vimpeliläinen Kaisa Alanen kertoi esittelytilaisuudessa omia tunnelmiaan kirjasta. Alanen kertoo viettäneensä lapsuutensa Pyhävuoren juurella ja kuulleensa silloin sekä hyvät että pahat tarinat vuoresta.
–Kirjan Peikko ei ole pelottava eikä paha, vaan pikemminkin tarkkaavainen ja hieman arka. Siksi tarinat sopivat luettavaksi myös pienemmille koululaisille, huomauttaa Alanen.
Esittelytilaisuudessa alakouluikäiset lapset lukivat itse valitsemiaan otteita kirjasta. Kirja on päässyt materiaaliksi myös alajärveläisen luokanopettaja, tietokirjailija Sari Salon toiminnallisen oppimisen verkkokouluun.
–Olen kehitellyt verkkokouluun kirjasta kysymyksiä 3.–4.-luokkalaisille ja 5.–6.-luokkalaisille, kertoo Juuti.
