Suomen rauhanvaltuuskunta oli saapunut Tarttoon (Viro) illalla 28.7.1920 ja ensimmäiset täysistunnot alkoivat 29.7.1920 kello 11:00. Kuten tiedämme, neuvottelut johtivat sittemmin Tarton rauhansopimukseen, joka allekirjoitettiin 14. lokakuuta 1920. Sopimuksessa Petsamo liitettiin Suomeen, kun taas Suomeen vapaaehtoisesta liittymistä ajaneet itäkarjalan Repolan ja Porajärven kunnat jäivät Neuvosto-Venäjälle. Muilta osin maiden välinen raja jäi vastaamaan vanhaa Suomen suuriruhtinaskunnan itärajaa. Rauha astui voimaan 31. joulukuuta 1920. Rauhan valtuuskuntaan kuuluivat: puheenjohtajana Juho Kusti Paasikivi (kokoomus), Alexander Frey (RKP), Väinö Kivilinna (maalaisliitto), Väinö Tanner (SDP), Rudolf Walden (puolueeton, oikeisto), Juho Vennola (edistyspuolue), Väinö Voionmaa (SDP).
Petsamo
Petsamo kuului pitkään osana Jäämeren rannalla sijainnutta Norjan ja Novgorodin rajamaata. Tätä valtakuntien välistä rajaa ei ollut tarkkaan määritelty, vaan Ruijan ja Kuolan niemimaan välinen seutu oli tunnettu pitkään saamelaisten asuttamana yhteismaana. Suomalaiset uudisasukkaat saapuivat Petsamoon vuoden 1860 jälkeen keisari Aleksanteri II annettua lupauksensa, jossa ulkomaalaiset saisivat muuttaa Jäämeren rannalle Petsamon alueelle.
Suomi teki vuosina 1918 ja 1920 sotaretket Petsamoon, joiden tarkoituksena oli miehittää alue ja näin edesauttaa Neuvosto-Venäjälle kuuluneen alueen liittämistä Suomeen. Retket olivat osa vuosina 1918–1922 käytyjä heimosotia. Petsamo kuului Suomeen vuosina 1920-1944, joskin Petsamon kunta-alueen koilliskärki luovutettiin jo 1940 Moskovan rauhassa Neuvostoliitolle. Vuonna 1947 Suomen valtio myi Neuvostoliitolle 167 neliökilometrin Jäniskoski-Niskakoski alueen Inarijärven itäpuolella. Petsamon viimeisellä heimosotaretkillä 1920 oli mukana järviseutulaisista jääkäreistä ainakin kaksi: Antti Emil Kannanniemi ja Jaakko Einari Saarenpää.
Lappajärven jääkärit
Antti Kannanniemi (20. maaliskuuta 1897 Lappajärvi – 6. tammikuuta 1948) oli jääkärivääpeli, hänen palveluspaikkansa Suomessa oli Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, pataljoona tunnettiin myöhemmin myös nimillä Jääkäripataljoona n:o 3, Kajaanin sissipataljoona ja Pohjanmaan jääkäripataljoona. Kannanniemen tehtävänä pataljoonassa oli konekiväärikomppanian koulutusaliupseeri ja 16. huhtikuuta 1919 lähtien pataljoonan kuormastopäällikkö. Kannanniemi otti osaa heimosodissa Petsamon retkeen vuonna 1920. Hän muutti Lappajärvelle takaisin 1. elokuuta 1926, missä hänet sijoitettiin Lappajärven suojeluskuntaan paikallispäälliköksi. Jääkärivääpeli Kannanniemi jatkoi sotien jälkeen Lappajärvellä pienviljelijänä ja kalastajana. Antti Emil Kannaniemi on haudattu Lappajärvelle.
Jaakko Saarenpää (19. elokuuta 1893 Lappajärvi – 23. syyskuuta 1974) oli jääkärikorpraali, Saarenpää astui armeijan palvelukseen 2. elokuuta 1919 Kaartin jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän oli komennettuna Petsamon retkikuntaan 26. joulukuuta 1919 – 1. toukokuuta 1920 välisen ajan ja osallistui siellä Salmijärven taisteluun. Myöhemmin hän oli rajavartioston palveluksessa Joensuun rajavartioston 2. komppaniassa, missä Saarenpää palveli 31. joulukuuta 1925 saakka. Toisen kerran rajavartioston tehtävissä hän toimi 16. elokuuta 1926 – 31. lokakuuta 1928 välisenä aikana. Armeijan palveluksen jälkeen Saarenpää on toiminut työmiehenä ja myöhemmin maanviljelijänä Lappajärvellä. Jaakko Einari Saarenpää on haudattu Lappajärvelle.
