SIELU lat. animus; sivistää, inhimillistää: Elämässä ihmisystävälliseksi tekeminen, henki, järki, mieli, ajattelu, ajatuskyky, tarmo, huomiokyky, henkistyen nähdä, taju, olla tarkkaavainen, muisti, harkinta, harkitseva, ihminen, tietoisuus, omatunto, omistaa henkinen voitonriemuisuus, uskallus, uljuus, ryhdistyen, herättää…
Älkäämme salatko itseltämme, että kääpiösieluisuuden ja henkisen ryysyläisyyden välillä on maailman vaarallisin liitto. Paikkaa ja uhria valitsematta, tänäänkin surkeasti ihmisen on kuoltava katukiveykselle. Sielua ei saatu tänne taikauskoisen mielikuvituksen seikkailulla, vaan saatiin ryhdikkäästä ponnistelusta korkeamman ihmisyyden turvaksi.
Tämän sovittaminen sivistämiseen, olisi säästänyt omankin aikamme luonnontuhoilta, ilmastonmuutokselta, järkyttäviltä taudeilta ja julmalta sotaisuudelta. Ihmisyys on asioiden korjaamista, eikä kurjuuden kuvausta.
Meidän yhteiseksi onneksemme toimivien, valistuksenajan pelottomien tietoihmisten täytyi olla hyviä ihmisiä. Ihmiskunnan ja meidän kaikkien suuria oppaitamme. Ilman heitä ja heidän aivan pelotonta toimeliaisuuttaan, elelisimme vieläkin kärsivinä tietämisemme noettuneessa metsäläisyydessä.
Platon kirjoitti: ”Sinä kansalainen Ateenan viisaasta suuresta kaupungista, etkö sinä häpeä haaskata parhaat kykysi rahaan, kunniaan, maineeseen, niin vähät välität sielusi jalostamisesta, sielun, jota et lainkaan tunne etkä ota huomioon”. Tiedämme kyllä, että arvoja ja hyveitä, elämän arjesta johdettuina, tunnettiin todellakin paljon jo ennen mahdeiksi muodostuneita uskomusenergioita.
Elämälle vierasta, niin hämmästeltävässä mitassa, ovat toimittaneet luonteeltaan uskontapaisesti selittävät tieteet, joutuen jättämään todellisen salaisuuksien selvittämisen seurauksineen kohtaamiemme elämänkäytäntöjen kannettavaksi. Pienten kansojen tosi turvallisuus aina olisi kaikille kelpaavassa sivistystahdossa. Tietävinä voimme asiat oikein ymmärtää, ja ymmärrettävästi ne myös esittää.
Onni Aatos Latvala, Vimpeli, oppia hyvästä elämästä
