EIHÄN se ole pohjalaistalo eikä mikään, jota ei ole pariin kertaan siirretty, naurahtaa Anita Havela kertoessaan kodistaan. Oskari Kiviniemi siirsi Havelan talon ensin Itäkylästä Vetelin tien varteen ja 1930-luvulla Vimpelin kirkonkylään lähelle Rauhalan alueen joen mutkaa.
–Tämä paikka oli ihan peltoa, kun muutimme tähän 1970- ja 80-lukujen taitteessa, vain pari omenapuuta ja muutama marjapensas löytyi talon läheisyydestä.
Puolen hehtaarin tontilla on nyt kauniisti aseteltu puutarha, jossa on erityyppisiä maisemia lemmikkilehdosta omenatarhaan. Vanha aiv-siilo on jätetty paikoilleen muistuttamaan menneistä ajoista, ja sen sisällä kasvaa puu. Pihan ympäri voi kiertää polkua pitkin, joka kulkee tontin laidalla metsän siimekseen. Siellä voi seurata käpytikan pesintää. Lähellä pesii kyyhkynenkin.
Havela nauttii pihapiiristään ja puutarhastaan keskikesän aikaan jopa yöllä. Yön valo ja sen esiin tuomat vihreän upeat sävyt viehättävät häntä. Juhannusviikolla hän valvoi yön, kuljeskeli ulkona ja kuuli käen kukkuvan kuuden aikoihin.
–Joka aamu on ihana tulla ulos, nauttia tästä rauhasta ja kauneudesta!
Päiväaikaan pihapiirissä puuhailun ohessa voi istuskella eri puolille sijoitettujen pöytäryhmien äärellä valiten kuhunkin hetkeen parhaiten sopivan paikan ja nauttia auringosta, tuulesta sekä lintujen laulusta, joka soi rauhallisella tontilla lähes joka puolelta. Keskikesän aikaan kukkivat runsaina puut, pensaat ja kukat. –Ruusut ovat lempipensaitani, ja niiden kukkimisaika on ihan parasta aikaa nauttia kesästä ja puutarhasta. Kukinnan käynnistää Kempeleen ruusu, jolla on aikainen, mutta lyhyt kukinta. Sitten tulee juhannusruusu ja muut seuraavat niitä.
Hyötypuutarhassa kasvaa esimerkiksi kurpitsoita, lipstikkaa ja muita yrttejä sekä perunaa.
VISUAALISUUS on Havelalle tärkeää. –Pyrin tasapainoiseen asetteluun eri elementtien välillä: on pyöreää ja kulmikasta. Valitsen silmää miellyttäviä värejä, kuten sinisiä kukkia – esimerkkinä metsäkurjenpolvi, joka saa kasvaa ja levitä pihapiirissä vapaasti, sekä iiris. En ole mikään intomielinen erikoisuuksien hakija, vaan hyödynnän oman pihan kasveja siirtelemällä niitä uusiin paikkoihin. Valitsen mielelläni helppohoitoisia lajeja, ja suosin luonnonkukkia. Pidän perinnekasveista ja esimerkiksi sammalesta. Huojuvat heinätkin ovat erittäin kauniita. Kaiken ei tarvitse olla tip top kunnossa, pidän luonnollisesta tyylistä.
Anita Havela sai kiinnostuksen kasveihin jo äidinmaidossa. –Äiti oli kiinnostunut kasveista. ja opin niiden nimet latinaksi jo lapsena.
Innokkain puutarhuri hän naurahtaa olevansa tammikuussa, kun siemenluettelot tulevat.
–Tosin taimet tahtovat kevään mittaan lakastua. Toukokuu on työläin aika, silloin pihan hoitaminen voi tuntua aivan työn teolta, mutta eipä tarvitse käydä lenkillä erikseen, kun hakee kuokkaa ja haravaa. Näin kesällä voi vain nautiskella.Puutarhatöitä ei pidä ottaa stressinä ja pakkona, tekee aina mitä jaksaa.
Puiden kukintaa riittää pitkään. Sen jälkeen voi usein nauttia elokuun leppoisista, pimenevistä illoista.
–Syyskuu tuntuu nykyään melkein kesältä. Opettaja-aikoinani, kun koulutyö alkoi syyskuun ensimmäinen päivä, kesä oli ohitse.
HAVELA tietää Vimpelistä muutaman puutarhaharrastajan, mutta uskoo heitä olevan enemmänkin.
–Olisi antoisaa kokoontua yhteen ja vierailla toisten pihoissa. Voisi myös jakaa siementilauskuluja, usein siemeniä toimitetaan isoissa pakkauksissa, joista riittäisi useammallekin kasvattajalle.
Hän toivoo myös, että Järviseudulla järjestettäisiin avoimien pihojen tapahtumia, joihin kuka tahansa voisi osallistua.
