EI tiennyt kortesjärveläinen jalkapalloilija, mitä kaikkea vielä oli luvassa, kun marssi sisuuntuneena lääninrovastin puheille 14-vuotiaana. KJV ei ollut ilmoittanut joukkuetta piirin jalkapallosarjaan ja kesä ilman lajia olisi täyttänyt nuorelle miehelle suorastaan katastrofin ainekset. Luonto ei kuitenkaan antanut periksi ja vahvan ”kyllä me joukkue kasaan saadaan” tokaisun jälkeen rovasti lupasi tehdä asialle tarvittavat järjestelyt.
Luonne ei ole antanut urheilun ystävällä periksi myöhemmässäkään vaiheessa. Tänä vuonna kortesjärveläisellä Jouni Mattilalla tulee 30 vuotta täyteen Kortesjärven Järvi-Veikkojen puheenjohtajana.
–Olen aina pitänyt haasteista ja halunnut ottaa vastuuta, joten tämä on ikään kuin tullut luonnostaan. Kortesjärvellä on ollut urheilulajeissa hyvät jengit ympärillä ja siksi olen hommasta pitänyt, Mattila kehuu.
NUORUUSVUOSINAAN Mattila harrasteli monipuolisesti erilaisia urheilulajeja. Vanhat leipävartaat kävivät tilanteen vaatiessa seipäistä ja keihäät valmisteltiin omin käsin kilpailuihin. 70-luvun alussa Mattila löysi tiensä kuningaslajin pariin.
–Jalkapallo tuli mukaan lajivalikoimaani 1971. Vuonna 1974 voitimme Järvi-Veikkojen joukkueella piirinmestaruushopean. Silloin vastassa olivat Laihian Liitto-Urheilijat. Ammattikoulun jälkeen pelailin jonkin aikaa lentopalloa. KJV:n joukkueella pelattiin lentopallossa parhaimmillaan kolmossarjaa, Mattila muistelee.
Mattila aloitti järjestötaipaleensa Järvi-Veikoissa jalkapallo- ja lentopallojaoston puolella vuonna 1984 ja siirtyi KJV:n johtokuntaan vuonna 1987. Sen jäsenenä Mattila toimi kaksi vuotta, kunnes 90-luvulla Tyyni Sinivuori suostutteli Mattilaa kokeilemaa Järvi-Veikkojen puheenjohtajan tehtävää.
–Tyyne sanoi, että ole nyt siinä vaikka vuosi ensin. Kohta olikin mennyt jo kymmenen vuotta ja pian toinen mokoma, Mattila kertoo virne huulilla.
PITKÄLLÄ urheilu-uralla on sattunut ja tapahtunut monenlaista. Yhtenä hienoimpana hetkenä Mattila muistelee KJV:n nousua vierasottelussa Kristiinankaupungissa 2000-luvun puolivälissä.
–Peli pelattiin Kristiinankaupungin keskuskentällä ja ensimmäisen puoliajan jälkeen KJV oli 4–0 häviöllä. Toisella puoliajalla teimme kymmenen ensimmäisen minuutin aikana neljä maalia ja voitimme lopulta pelin 4–8, Mattila tiivistää.
Joskus pallo on pomppinut myös toiseen suuntaan.
–Kerran Kortesjärvellä yritin vetää purkupallon puolustuspäästä niin kauas kuin jalasta lähtee. En tiedä miten se jalkaani osui, mutta kimmoke vei sen ylös ja pallo putosi lopulta tuulen saattelemana riman alle omaan maaliin. Maalivahtimmekin tokaisi, ettei voinut yhtään mitään. Voitettiin peli 4–1, Mattila naurahtaa.
Mattila tiivistää pitkän uran taustalla olevan paikallisen urheiluväen luonne. Hän on aina toivonut paikallisille urheilijoille menestystä lajissa kuin lajissa ja näkee Järvi-Veikoilla olevan tärkeän rooli kasvattajaseurana.
–Kerran kun pelasimme Sisu-Palloa vastaan, vastustajan nuori pelaaja huikkasi, että kyllä on hienoa pelata legendaarista KJV:n joukkuetta vastaan. Alkoi väkisinkin hymyilyttää ja totesin, että silloin on jotain tehty oikein, Mattila sanoo.
