–Suomalaisilla on hyvä moraali ja arvot, he huolehtivat toisistaan. Siksi tunnen oloni mukavaksi ja kotoisaksi täällä, kuvailee Latvala. –Täällä on henkinen vapaus.
Latvalalla on vahvat sukujuuret Järviseudulla. Hänen äitinsä isä Erkki Latvala, jonka äiti oli vimpeliläinen Onerva Pyhälahti ja isä alajärveläinen Martti Latvala, syntyi Paalijärvellä 1934, ja muutti perheensä mukana Kanadaan vuonna 1950, vain 16-vuotiaana. Erkki Latvala työskenteli aluksi kupari- ja nikkelikaivoksilla ja teki jääteitä, myöhemmin muun muassa osti maata rakentaen ja myyden taloja. Loppuajan työurastaan piti ruokakauppaa Washingtonissa. Se oli hyvin samanlainen kuin Pyhälahden kauppa Sääksjärvellä oli ollut.
–Asuimme sen yläkerrassa.
Isoisä oli Brandonille tärkeä henkilö.
–Hän oli minulle positiivinen roolimalli, elämää suurempi hahmo, sankarini. Oikea isäkarhu. Hän oli ahkera, periksiantamaton, hymyilevä, iloinen ja vitsaileva.
Viimeisen viiden vuotensa aikana Erkki Latvala sairasti Alzheimerin tautia ja Brandon Latvala oli huolehtimassa hänestä.
–Se oli vaikeaa, mutta merkityksellistä. Loppuvaiheessa kerroin hänelle, että aion mennä Suomeen, en tiedä vielä miten, ja mitä siellä teen, mutta menen. Hän ei ymmärtänyt enää paljon, mutta katsoi minuun hymyillen ja vastasi: selvä.
Erkki Latvala piti yhteyttä sukulaisiinsa Suomessa ja vieraili täällä viimeksi vuonna 2000.
–En tuntenut sukulaisiani ennestään, mutta tavatessa he tuntuivat ihmeellisen tutuilta.
Erkki Latvala kuoli pian vuodenvaihteen jälkeen 2019. Viime kesänä sukunimensä Latvalaksi muuttanut Brandon saapui kuukaudeksi Suomeen, ensin Helsinkiin Risto ja Pirjo Latvalan luo, sitten Järviseudulle Pyhälahden ja Ulla Laakson perheiden luokse.
–Tunteet olivat aluksi pinnassa, koska isoisä oli mennyt pois hiljattain. Tunsin, että hän oli mukanani. Tunsin iloa, jännitystä ja rakkautta.
Erkki Latvala kertoi paljon lapsuudestaan Paalijärvellä, raskaasta maataloustyöstä, hiihtämisestä, ratsastamisesta, lypsämisestä, jäissä uimisesta ja saunoista, joita oli joka puolella.
–Seurasin isoisäni jälkiä ja historiaa. En oikein tiennyt, mitä odottaa. Löysin valokuvista tuttuja taloja, nyt vanhoja ja rikkinäisiä. Elämä on täällä nyt toisenlaista, mutta pidän siitä, miten pienillä tiloilla hoidetaan eläimiä, asiat tehdään hyvin, käytännöllisesti ja ympäristöä kunnioittaen, Brandon Latvala kuvailee.
Hän ihastui suomalaiseen järkiperäisyyteen ja mentaliteettiin sekä käytännöllisiin keksintöihin kuten tiskikaappiin.
–Vierailuni aikana kaikki asiat alkoivat käydä järkeen, ja koin ahaa-elämyksen. Asiat saivat tarkoituksen ja merkityksen. Mietin, voisinko muuttaa tänne, ja kuinka se onnistuisi.
YHTEISÖ on toivottanut minut tervetulleeksi. Sukulaiset ovat auttaneet sopeutumaan ja pääsemään alkuun. Olen viettänyt heidän kanssaan paljon aikaa. Uusia ystävyyssuhteita ei ole ehtinyt syntyä kovin paljon, koska korona-aika on rajoittanut kohtaamisia.
Suvun yhteyden ja henkisen perinnön vaaliminen on Latvalalle tärkeää.
–Osasyy tulooni oli myös halu elää omaa elämääni, etsiä sitä, kuka olen ja omaa identiteettiäni. Haluan myös oppia Suomen kulttuuria ja historiaa.
Latvalalla on myös espanjalaisia sukujuuria isänsä puolelta, hänen isänsä suku, Trujillot, ovat Taosista, New Mexicosta, ja suvussa on vahva navajointiaanien perimä.
–On vaikeaa elää kaukana perheestään, erityisesti veljeni perhettä on ikävä. Tämä on kuitenkin minulle mahdollisuus kasvaa ihmisenä.
ALKUAIKA Vimpelissä on kulunut pitkälti asioita järjestellessä. Latvala on pyöräillyt paljon.
–Se on hyvä tapa oppia tuntemaan lähiseutuja. Talvella hiihdin. Teen metsätöitä ja työskentelen mansikkatilalla. Ilmoittauduin kielikurssille. Olen käynyt myös talkoissa. Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, jos Vimpeliin aletaan rakentaa pyöräilyrataa. Se on jännittävä tapa ulkoilla, sopisi tänne ja voisi tuoda väkeä muualtakin sekä tuloja paikallisille yrittäjille. Lakis olisi topografiansa vuoksi sille hyvä paikka.
Aiemmin hän teki metsätöitä Washingtonissa ja toimi tapahtumajärjestäjänä Vegasissa. Hän toivoo, että voisi elättää itsensä tekemällä metsätöitä tai ehkä ajamalla rekkaa. Hän haluaisi jäädä Suomeen pysyvästi ja saada jossakin vaiheessa myös oman perheen.
Ulkoilmaihmisenä hän nauttii luonnosta.
–Rakastan uida järvissä, veneillä, kalastaa ja patikoida. Kesäpäivän pitkä valoisa aika ihmeellistä. Tykkään maaseudusta! Kaikkialla on kaunista, jokainen pyöräretki on elämys! Lapset leikkivät ulkona koko ajan, siitä tulee mieleen oma lapsuuteni.
Kokemuksensa perusteella hän toteaa, että elämä maaseudulla on hyvää.
–Toivoisin, että useammat voisivat kokea sen!
Vimpelissä on hyvä olla.
–Isoisäni henki asuu minussa ja on jälleen kotona.
