Haluaisin jatkokouluttautua psykoterapeutiksi ja toimia nuorten parissa. Jos on mahdollista, myös vankilapsykologin työ kiinnostaisi! Niitä paikkoja tuskin on vain kovin usein auki.
Ylioppilaskevät oli erikoinen koronaepidemian kiihkeimpien viikkojen osuessa kirjoitusten ajalle. –Psykologian kokeen aikaistuminen viikolla oli ehkä enemmän henkinen taakka. Kirjoitukset itsessään menivät kuitenkin aika jouhevasti, sillä koululta tuli selkeät ja hyvät toimintaohjeet kaikkeen. Oma suoritus oli osin odotettu, osin yllätys: matematiikan ja englannin eximioiden suhteen oli onneakin matkassa!
Lakkijuhlien siirtyminen on harmillista, mutta varmasti paras vaihtoehto tässä tilanteessa, Koivisto arvelee. –Juhlaviikonloppu osuu aikaan, jolloin useimmat aloittelevat opintojaan uusilla paikkakunnilla, ja armeijassa olevat joutuvat anomaan lomaa lakkijuhlien kohdalle.
LUKIOVUOSIAAN Anna Koivisto luonnehtii raskaiksi, mutta palkitseviksi. –Virtaa sain ehdottomasti kavereista ja heidän tuestaan, ja lisäksi omista harrastuksista ja menoista, vaikka välillä ne väsyttivät koulunkäyntiä enemmän: olin koulun jälkeen lähes joka ilta jossain treeneissä tai ohjaamassa. Kuitenkin oli tärkeää, että oli koulun lisäksi omia juttuja, ettei elämä mennyt pelkäksi opiskeluksi.
Koivisto on harrastanut tanssia Alavolin riveissä alakoulusta alkaen. –Yläkoulussa pääsin ohjaamaan omaa alakoululaisten voimistelukouluryhmää kaverini kanssa. Lukiossa aloitin Sirkusryhmä Glidessä, pääasiassa harjoittelen rengastrapetsilla temppuilua. Ohjasin myös vuoden ajan Ankkureiden yleisurheilukoulua ja kaksi viime vuotta olen ohjannut uimahallilla vesiliikuntaryhmää omaishoitajille.
Nykyajan yhteiskunnassa korostetaan jatkuvaa, täydellistä suoriutumista, mikä näkyy opiskelijoiden kuormittumisena. –Itse olin yläkoulun lopulla melkoinen ylisuorittaja, mutta vanhempien ja kavereiden tuella tajusin lukiossa, että aina ei tarvitse kaikkea tehdä täydellisesti. Avainasemassa on rakentaa opiskelun rinnalle muutakin, ettei jää kotiin hukkumaan kirjoihin. Myös koululta saa hyvin tukea, jos ei jaksa. Ajattelen, että lukiolaisten pitäisi uskaltaa mennä jaksaminen edellä, ei niinkään suoriutuminen.
Liikunnalla on ollut iso merkitys omaan hyvinvointiin, jaksamiseen ja varmasti oppimiseenkin. –Tulevaisuudessa aion varmasti ylläpitää aktiivista elämäntapaa mahdollisuuksien mukaan.
Seuraavien vuosien aikana Koivisto toivoo voivansa opiskelujen ohella kierrellä maailmaa, seikkailla ja etsiä omaa paikkaansa. –10 vuoden kuluttua haluaisin olla jo pikkuhiljaa paikalleen asettuva ja siinä vaiheessa oma perhekin on varmasti yksi suurimmista unelmista.
