–Eräs kaverini oli täällä opiskelemassa ennen minua. Sain sattumalta tietää, että hän on Jamissa, joten soitin ja kysyin, kuinka hän on viihtynyt.
Ystävä käytännössä kutsui Andreevin Järviseudulle.
–Meni pari viikkoa, tuosta puhelusta, kun aloitin kielileirin. Sitten sain oleskeluluvan ja kuukautta myöhemmin aloitin opinnot.
SUOMI ei ollut Andreeville kovin tuttu. Hän kertoo käyneensä noin 15 vuotta sitten Helsingissä.
–Tykkään Suomesta paljon. Täällä on rauhallista, ja kaikki suhtautuvat ystävällisesti.
Muutaman vuoden aikana Andreev on ehtinyt opiskella itselleen tutkinnon.
–Sanoisin, että hyvin on mennyt. Tällä kokemuksella ihan hirveän paljon ei voi kertoa, mutta ainakin tähän asti kaikki on sujunut hienosti.
Hän ei ole törmännyt edes kielimuuriin, vaikka myöntääkin suomen oppimisen olleen hankalaa.
–Sitä se oli aluksi. Opintojen alussa pärjäsin jotenkuten, mutta opettajat onneksi auttoivat.
Töihin päästyään kielitaito on kehittynyt vauhdilla.
–Se auttoi, kun ystävystyin suomalaisten kanssa. Kieltä oppii, kun vietti aikaa suomalaisten kanssa.
TÄLLÄ hetkellä Andreev työskentelee oppisopimuksella Vimpelissä Autokorjaamo M. Mäenpäässä.
–Sain kolmen kuukauden opintojen jälkeen työtä.
Asiaa auttoi, että Andreevilla oli ajoneuvoasentajan tutkintoa vastaava koulutus, jonka hän oli hankkinut Venäjällä.
Tulevaisuudessa Andreev haluaisi pysyä samalla alalla, mutta haluaisi opiskella pidemmälle.
–Haluaisin päästä tulevaisuudessa ammattikorkeakouluun, mutta sitä varten kielitaitoa täytyy vielä kohentaa.
Hän on suunnitellut hakeutuvansa jatko-opintoihin vuoden päästä.
–Sitä ennen teen töitä. Ihan hirveästi en ole vielä tulevaisuutta suunnitellut. AMK-opintoja varten pitäisi myös muuttaa muualle.
Ylioppilaiden tavoin myös ammattiin valmistuvia juhlitaan vasta elokuussa. Andreev ei vielä tiedä, kuinka hän tutkintoaan juhlistaa.
–Kaikki juhlat menevät minulta aina ohitse. En tiedä mistä tämä johtuu, hän toteaa huvittuneena.
VENÄJÄLLÄ Andreev on opintojensa aikana vieraillut puolenkymmentä kertaa. Hän kertoo kaipaavansa toisinaan aiempaa kotiaan, myös vanhempia on ikävä.
–Asun Jamissa opiskelevan tyttöystäväni kanssa yhdessä, hänen kanssaan voin keskustella venäjäksi. Kodin kieltä joskus kaipaa, kun pääsääntöisesti pyrin puhumaan suomeksi.
