Tutkimus perustuu vuonna 2018 kerättyyn kirjeaineistoon, jossa suomalaisia pyydettiin kertomaan, mitä oma ja lapsen tai kummilapsen kaste merkitsee heille, miten he toteuttavat kummiutta, mitä he tekevät kumminsa tai kummilapsensa kanssa ja millaisia odotuksia kummisuhteeseen liittyy. Kyselyyn vastasi 855 henkilöä.
Kasteeseen liittyy suomalaisten mielissä rikas merkityssisältö
Yhteisön jäsenyys ja mahdollisuus osallistua kirkon toimintaan ja kirkollisiin toimituksiin on tärkeää sekä omassa että lapsen kasteessa. Kasteeseen liittyvät tavat ja perinteet sekä vanhempien valitseman nimen saaminen liittävät kastetun perheeseen, sukuun, kummeihin ja muiden kristittyjen yhteyteen. Kun kastetta kuvattiin opillisella ulottuvuudella, kerrottiin Jumalan antamasta siunauksesta ja huolenpidosta, Jumalan rakkaudesta ja armosta, Jumalan lapseksi tulemisesta, uskosta ja Jeesuksen seuraamisesta sekä pelastuksesta ja ikuisesta elämästä. Joillekin kaste ei merkinnyt mitään esimerkiksi uskon puutteen tai kirkosta eroamisen vuoksi tai sen merkitystä ei vain tullut ajatelleeksi. Oman lapsen ja kummilapsen kastetta kuvattiin edellisten lisäksi myös vastuullisena tehtävänä, jonka vanhemmat ja kummit olivat saaneet.
Ne, joille kasteella on merkitystä, pitivät sitä arvokkaana lahjana omilta vanhemmilta. Vanhemmat puolestaan korostivat lapsensa kastamista omana tahtonaan ja valintanaan, jolla he halusivat lapsen elämään yhteisön ja kristillisten arvojen tuomaa turvaa. Kaste merkitsi kaiken mahdollisen hyvän tarjoamista lapselle ja mahdollisti sen, että lapsi kykenee myöhemmin tekemään omat uskonnolliset valintansa riittäviin tietoihin ja omiin kokemuksiin perustaen. Kasteella nähtiin olevan vaikutusta lapsen elämään hänen myöhemmistä valinnoistaan huolimatta.
Kummiudella on edelleen uskonnollista sisältöä ja merkitystä
Kummiudessa suomalaisille on tärkeää ajan antaminen ja yhteinen tekeminen. Merkki- ja juhlapäivinä muistaminen, lahjojen antaminen sekä muu yhteydenpito niin kummilapseen, kummiin kuin näiden perheisiin sekä auttaminen, tukeminen ja hoitaminen kuuluvat niin ikään kummisuhteeseen. Kummiuteen liittyy myös hengellinen ulottuvuus, joka ilmenee niin esirukouksena kuin kristillisen perinteen välittämisenä.
Kummien ja kummilasten odotukset toisiaan kohtaan liittyivät yhteydenpitoon ja yhdessäoloon sekä toisen mielessä pitämiseen ja elämäntapahtumien muistamiseen. Myös ystävyyttä ja tukea sekä esirukousta ja valmiutta keskustella uskontoon liittyvistä teemoista toivottiin. Kummilapsen toivottiin suhtautuvan uskoon ja kirkkoon myönteisesti sekä omaksuvan kristilliset tavat ja arvot. Kummilta odotettiin selkää kytköstä kristillisyyteen ja moni oli huolissaan tämän elementin katoamisesta kummisuhteesta.
Vaikka aineisto oli painottunut keskimääräistä suomalaista uskonnollisesti aktiivisempiin henkilöihin, se kertoo samalla siitä, että kummiudessa voi edelleen olla merkittävä hengellinen ulottuvuus. Kristillisen perinteen välittämisen uusille sukupolville kyseenalaistavat herkimmin ne, joille sillä ei ole omakohtaista merkitystä.
