Äskön ku myö oltiin tuon meijä isännän kans pöyvä ääressä syömässä, ni minä kerron sille sen huuhun, jota sipistii tuossa lähipuojissa, ku kävi hakoo sieltä sokurija ja käntyn, ku meille tuloo kohtapuolii vieraita. Isäntä oukahti siitä huuhusta hetniiettä siltä jäi välävi auki. Mutta sitte se rupes kutaamaam mahilla vaista pepuvasa, eikä se huomannu, että olin öösänny sitä sille salaa, ku se o nii ahmo pevulle. Ja nii se koko huuhu tais mennä sen korvii läpi uneuksiin.
Irma-Liisa Juuti
