Pippola muistaa yhä autokokoelmansa ensimmäisen auton tarinan. –Olin silloin vielä pikkukersa, vuosi oli 1986 tai 1987. Ostin Volvon R-Kioskilta, joka oli silloin Osuuspankin päässä. Se maksoi 10 tai 12 markkaa, eikä minulla ollut aivan tarpeeksi rahaa, joten entinen naapurini lainasi loput. Tällä on leikitty hiekkalaatikolla ja vaikka missä. Pikkupoikana katsoin aina kaupassa käydessäni pikkuautovalikoiman. Niitä oli minulla paljon, mutta sitä, missä ne kaikki nyt menevät, en tiedä.
Pippola tunnustautuu autohulluksi. Hänen kokoelmassaan on 308 erilaista auton pienoismallia. Hän tuntee automerkit ja seuraa autojen kehitystä. –Olin jo pienenä niin autofani, että se meni kaiken edelle. Äitini Terttu oli hankkinut minulle eräänä jouluna Ritari Ässän auton ja sanoi sukulaisille, että se lahja pitää sitten avata viimeksi. Niinhän siinä kävi, että avasin sen ensin ja muut lahjat jäivät kuusen alle, Pippola nauraa. –Menin koko illan kontaten pitkin enoni maalaistalon lattiaa auton kanssa!
Autoja on tullut ostettua kaupunkireissuilta, eBaysta ja kirppiksiltä. –Keräilyharrastukseni on laajasti ihmisten tiedossa ja olen saanut autoja lahjoina tutuilta ja sukulaisilta. Hulluus mikä hulluus: kun annat pikkusormen, se vie koko käden.
Autokokoelman helmiä ovat Pippolan hankkimat kahdeksan elokuva-autoa, esimerkiksi Batman ja Ritari Ässä -elokuvien autojen pienoismallit. –Näillä en anna lasten leikkiä. Kalleimmat ovat yli 200 euroa kappale. Kaikki alkoi 1989 ilmestyneestä Batman-elokuvasta, jonka serkkuni nauhoitti minulle VHS-kasetille. Katsoin sen liian monesti, nauha meni puhki. Ei muuta vikaa, Pippola naurahtaa. Myös kaikki 60 Suomessa julkaistua Bond-autoa löytyvät Pippolan kokoelmista.
Tuttavien ja ystävien vieraillessa luonaan Pippola näkee lasten kasvoilla saman innostuksen ja ilon autoista kuin itselläänkin on. –Lapset ovat onnensa kukkuloilla: ”äiti, täällä on tällainen, isä, minäkin haluan tämän auton!”
MASSIIVINEN ja näyttävä Hummer on Pippolan suosikkimerkki. –CSI Miami -sarjasta se lähti, siinä komisario Horatio Caine ajaa tällaisella H2-mallilla. Se vain kolahti takaraivoon. Löysin pienoismallin Vimpelin markkinoilta ja löin äkkiä rahat tiskiin.
Toiselle listalle Pippola rankkaa Lamborghinin, kolmanneksi Aston Martinin.
Itse Pippola ei ole koskaan hankkinut autoa eikä autokorttia. –Ei ole ollut tarvetta. Äkkiä tulisi maitopurkille hintaa, jos kävisi autolla kaupassa. Kuljen pääasiassa pyörällä ja kävellen, samalla saa happea. Joskus hyppään jonkun rekan kyytiin ja käyn ajelemassa. Rekat ovat yksi iso kiinnostuksen kohteeni. Se alkoi Convoy-elokuvasta. Esimerkiksi Power Truck Show on ollut pakko nähdä.
Autojen bongailu on hauska harrastus. –Kun kävin katsomassa Vedon peliä Koskenkorvalla, näin Hummerin liikenteessä ja sanoin, että kävi pelissä miten kävi, tämä reissu on pelastettu!
Hän on päässyt tutustumaan Hummeriin ja Lamborghiniin lähemminkin, jopa koeistumaan. –Hummerissa oli kyllä ihan liian suuri ja pehmeä penkki, vajosin sinne kuin sohvaan!
TEEMU Pippolan suurin intohimo ovat kuitenkin junat, erityisesti höyryveturit. –Helsingin lastenlinnasta se oikeastaan alkoi, siellä oli höyryveturi pihalla. Sain möyriä sen läpi. Nykyisin se on entisöitynä Haapamäen höyryjunapuistossa. Asuin lapsena Espoon Olarissa. Aina kun kävimme juna-asemalla, piti käydä katsomassa pienoismalliveturia. Silloin kulkiessamme junalla Espoon ja Seinäjoen tai Kauhavan väliä pelkäsin ylittää rämisevää peltiä vaunujen välissä. Nyt kuljen junalla aina mahdollisuuksien mukaan. Junissa kiehtoo tunnelma, koko, komeus ja voima. Kiskojen kolke on kuin musiikkia korvilleni, se on tuttu lapsuudesta ja rauhoittaa. Onhan se ääni toki muuttunut, eristyksiä on nyt enemmän, mutta oli liikkeellä IC tai pendolino, se tuo iloa.
Vanhojen junien pienoismalleja Pippolalla on muutamia. Viimeksi hänen ihaillessaan pienoismallijunia kaupassa niiden hinta loksautti suun auki. –600–900 euroa kappaleelta on minulle ihan liikaa! Jos olisin miljonääri, hankkisin isomman asunnon, autoille sinne oman huoneensa ja junille toisen, jonne saisin pienoismalliratoja seinille. Ja mukavan nojatuolin, jossa voisin katsella niitä!
PIPPOLAN keräilyharrastus ulottuu myös erilaisiin pelipaitoihin, elokuvafiguureihin, jääkiekko-keräilykortteihin, postimerkkeihin sekä Mauri Kunnaksen kirjoittamiin että juna- ja rekka-aiheisiin kirjoihin. –Jatkan myös äitini aloittamaa kirkkopostikorttien keräilyä. Niitä on tullut ympäri maailmaa.
Sisältöä elämään tuo myös talkootyö. –Ennen pesispelejä olen Vedon toiminnanjohtajan JP Kujalan apuna, laitamme grillit ja muut systeemit paikoilleen kentällä.
