Kuusen taimet istuttivat 1920-luvun lopulla Matti ja Fanny Salo. He asuivat viereisellä tontilla vanhassa talossaan, ja nykyinen tontti ostettiin puutarhaksi. –Isoisäni Matti Salo kuoli nelikymppisenä vuonna 1937 ja Fanny rakennutti nykyisen talon seuraavana vuonna. Hän oli liikenainen ja myös puutarhaihminen, se taisi olla suurimpana vaikuttimena siihen, että aita istutettiin, Salo arvelee.
Hänellä on hyvät muistikuvat isoäidistään, sillä kolme polvea asui saman katon alla. Fanny Salo eli lähes 90-vuotiaaksi. –Alkuvuosina kuusiaidasta huolehti isovanhempieni apuväki. Vanhempani Eero ja Hilda Salo eivät siitä pitkään ehtineet huolehtia.
Kuusiaidan Salo muistaa olleen aina saman näköinen – korkeutta vuosien varrella on tullut vain lisää.
Lapsuuden leikeissä aidalla oli oma roolinsa. –Takaosan kulmassa oli aukko, josta pääsi aidan sisään. Se oli hyvä piilopaikka. Tytöt pitivät sitä myös leikkimökkinään, ”kuusimökkinä”.
TALOSSA oli yläkerrassa asuntoja ja alhaalla ruokala sekä elintarvikekauppa. Pihapiirissä oli makkaratehdas ja teurastamo. –Isäni teki viimeisen satsin makkaraa vuonna 1966. Vähän myöhemmin ruokala ja kauppa lopetettiin. Itse ehdin olla siinä kauppiaana vähän aikaa ennen kuin toiminta siirtyi kadun toiselle puolelle. Alakerrassa oli vuokralla muun muassa Tyyli-Asuste ja omaa väkeä asui yläkerrassa. Muutin itse perheeni kanssa sinne 1978 ja asun siellä yhä. Olen kymmenestä sisaruksesta vanhin, ja talo jäi minulle. Olen ollut siihen tyytyväinen, ja kuusiaitaan myös, Juhani Salo naurahtaa.
Maisema tontin ympärillä on muuttunut vuosikymmenten varrella. –Parvekkeelta näki aikoinaan järvelle, mutta sitten rakennettiin Järvikartano ja Säästöpankki. Kauppakatu oli ainoa tie kirkonkylän halki, ja vilkkaasti liikennöity. Lapsia oli paljon, tien varren taloista sai kerättyä monta pesäpallojoukkuetta. Enää ei tietä pitkin kuljeteta hevosia eikä lehmiä.
Salo pitää kuusiaitaa helppohoitoisena. –Leikkaaminen kerran vuoteen riittää huolloksi. Meillä on ollut tapana leikata se aina syksyisin kasvukauden päätyttyä. Kuusiaita on sellainen, että jos siihen joku vika tulee, se korjaa itsensä vuodessa, parissa, ja pärjää omin nokkinensa ilman sen kummempia toimenpiteitä.
Maaperä on kuusen kasvulle suotuisa. –Taitaa olla vanhaa järven rantaa. Päällyskerroksen alta tulee hiekkamaa vastaan.
Koska Salon kuusiaidalla on runsaasti mittaa ja korkeutta, leikkaaminen vie aikansa. –Noin viikon arkipäivät, mutta ei sitä kovin kauan viitsi kerralla tehdä.
Kuusiaidan leikkaaminen on ajankohtaista juuri nyt
OIKEASTAAN nyt on viimeinen hetki leikata kuusiaita kuosiin, muistuttaa Jamin viheralan opettaja, suunnitteluhortonomi Maarit Levijoki. –Aita leikataan joko syksyllä kasvukauden päätyttyä, ennen pakkasia, tai keväällä ennen kuin uusi kasvukausi alkaa.
Kuusiaidan taimi kasvaa olosuhteista riippuen noin 15 senttiä kasvukauden aikana. Nuori aita kannattaa jättää leikkaamatta latvasta, kunnes se on tavoitekorkeudessa: latvan leikkaaminen hidastaa kasvua. Reunoja leikataan ensimmäisen kerran vuosi istutuksesta. –Kun uutta kasvua jättää muutama sentin, saa tiheän ja kapean kuusiaidan. Aita kannattaa muotoilla niin, että se kapenee hieman ylöspäin. Lumen paino voi muodostua ongelmaksi, jos se on tasalevyinen: yläosa avautuu lumen painosta, oksia voi revetä tai yläosa voi jäädä auki. Näin se pysyy ryhdikkäänä.
Se, että joku vuosi leikkaamisesta jää väliin, ei haittaa, kunhan katsoo leikatessa, että ottaa vain uusinta osaa.
Yleisimmät virheet aidan leikkaamisessa ovat se, että leikkaa liikaa. –Jos leikkaa enemmän kuin se on viime kesänä kasvanut, se ei siitä enää kasva: piilosilmuja on vain uusimmassa kasvussa. Vanha osa vain kuivuu leikkaamisesta eikä siitä enää tervehdy. Tähän liittyy toinen virhe, eli se, että kuusiaitaa ei voi nuorentaa esimerkiksi leikkaamalla se puolesta välistä tai juuresta; se uusitaan ihan alusta asti istuttamalla uudet taimet.
Ongelmaksi koituu myös se, jos aidan antaa kasvaa päältä liian korkeaksi. –Paras pituus on 1,5–2 metriä, sen jälkeen se on melko hankala hoitaa ja voi jäädä siitä syystä hoitamatta – kuka sen leikkaa ja millä välineillä?
Leikkaamisen voi suorittaa ihan voima- tai pensassaksilla, mutta nopeimmin se käy sähkö- tai moottoritoimisella pensasaitaleikkurilla.
KUUSIAITA pitää pintansa pensasaitojen kestosuosikkina. –Mitä keskeisemmällä paikalla taajamissa ollaan, näkee tuijaa ja muita havukasveja käytettävän, mutta keskimäärin Suomessa kuusiaidan suosio on säilynyt. Yhä näkee uusia kuusiaitoja istutettavan, kertoo Levijoki havainnoistaan. –Sen etuja ovat hyvä näkö- ja melusuoja, oikein hoidettuna se on tuuhea ja sitoo myös pölyä, ja suojaa ympäri vuoden toisin kuin lehtipensaat.
Se myös soveltuu useimpiin paikkoihin hyvin märkiä ja varjoisia paikkoja lukuun ottamatta. –Taimen kasvun kannalta märkyys on riskitekijä, ja suuret puut lähellä vievät kuusiaidalta valoa sekä voimaa, eikä aidasta tule niin tuuhea.
Alkuvaiheessa kuusiaidan alaosa on syytä pitää siistinä, etteivät taimet jää heinän tukehduttamiksi. –Aidan kasvettua se on yhtenäinen, tuuhea ryhmä, jossa on usein hyvin alhaallakin oksia, jolloin muut kasvit eivät sen alla viihdy. Myös nurmikon hoito sen vieressä on helppoa ja se riittää hoidoksi.
Kuusiaidat ovat pitkäikäisiä, kuten kuuset muutenkin. Jos niiden hoito jostakin syystä lopetetaan, ne jatkavat kasvuaan.
