EVIJÄRVELÄISEN Kultaturkis Oy:n Jaakko Kultalahti kertoo, että korona on iskenyt turkistarhoille kovaa.
–Meidän alallamme se iski päälle jo silloin, kun se todettiin Kiinassa ja siellä ruvettiin niin sanotusti sulkemaan kaupunkeja. Meillä kuitenkin käytännössä sellainen 65 prosenttia tuotteista menee Kiinaan. Tavarat jäivät myymättä, ja kun silloin piti alkaa suunnittelemaan uuden tuotannon tekemistä, niin se kolahti siinä ensimmäisen kerran. Kyllä siinä ruvettiin jo miettimään, että mitäs tässä ruvetaan tekemään.
–Kiinassahan tilanne on jo ruvennut vähän laantumaan, mutta nyt taas täällä ei pystytä pitämään huutokauppoja, eivätkä ihmiset muutenkaan pääse liikkumaan. SagaFurs yrittää pitää nettihuutokaupan (kuluvalla viikolla). Silloin nähdään lopullisesti, mikä se tilanne on.
Kuinka iso taloudellinen ongelma tämä on omalle tarhallesi?
–Käytännössä käyttöpääoma loppui kertaheitosta, koska tavarat eivät mene kaupaksi. Sen jälkeen on menty niin sanotusti pyhällä hengellä, ja alettiin jo heti selvitellä vaihtoehtoja: tuotannon pienentäminen ja mistä käyttöpääomaa saadaan. Nyt yksi vaihtoehto on FinnVeran rahoitus, jos sieltä olisi mahdollista saada käyttöpääomaa.
KÄYTÄNNÖSSÄ hän joutuu vähintään puolittamaan oman tuotantonsa.
–Se voi pudota enemmänkin, mutta näillä näkymin se puolittuu. Se riippuu rahoitusinstrumenteista, että miten ne uivat maaliin, Kultalahti sanoo.
Kultalahti on johtanut isänsä perustamaa Kultaturkis Oy:tä kymmenen vuotta. Sen liikevaihto on ollut puolentoista miljoonan luokkaa. Kettuja on ollut vuodesta riippuen 15–20 000 väliltä, mutta nyt luku on putoamassa seitsemään tuhanteen, jotta kuluja saadaan alemmaksi.
Käytännössä viime kauden sato on täysin myymättä. Senkään takia ei ole järkeä ruveta tekemään täyttä määrää, Kultalahti sanoo.
–Totta kai se tarkoittaa myös, että joudumme irtisanomaan työntekijöitä. Heitä on nyt itseni lisäksi kuusi, mutta näillä näkymin sekin määrä joudutaan varmasti puolittamaan.
–Muutoin tämä olemassaoleva tilanne ei meillä vaikuta: tulemme aamulla töihin ja teemme päivän työt ja lähdemme pois. Ainoa huoli on tietysti se, kauanko tavarat liikkuvat, mutta ihmisten liikkuminen ynnä muu sellainen ei vaikuta meihin.
