Nuorena kiehtoi veturin kello, jolla soitettiin höyryjunan tullessa asemalle. Olen käynyt myös nauhoittamassa Vimpelin kirkonkellojen ääntä tapulissa ja katsomassa lapualaista kellontekijää, jonka nimeä en nyt muista.
Hän on kunnostanut useita suvun käytössä olleita hevosenkelloja. Kelloja on löytynyt myös kirpputoreilta ja saatu lahjoituksina. Kokoelmassa on myös muita soitettavia ja kilistettäviä kelloja. –Kellovieraita on käynyt jo jonkin verran, hän kertoi.
HEVOSENKELLOT olivat osa menneen ajan maaseudun äänimaailmaa, samoin kuin lehmänkellot.
–Meillä oli koti järven rannalla, kesäisin lehmät kahlasivat vedessä ja kellojen ääni kuului kauas, muisteli Salli Hakalahti.
–Eräässä talossa kun kävi joulupukki, emäntä sanoi, ettei tuntenut pukkia eikä hevosta, mutta Hakalahden kellon äänen kuitenkin, totesi Matti Hakalahti: hevosen kellon äänet olivat erotettavissa toisistaan ja kertoivat tarkkakorvaiselle, mistä talosta oltiin liikkeellä, ilman näköhavaintoa.
Hakalahti arvelee kolmen hevosenkellon olevan peräisin Juutilan valimosta Kaavilta; yhdessä niissä on valimon leima. Hän otti yhteyttä kellovalimoon kysyäkseen niistä lisätietoja. –Kellomestari Heikki Juutilainen oli kuollut, ja rouva kehotti, että tule tänne tekemään kelloja, että saadaan homma uudestaan käyntiin. Kieltäydyin, mutta hän kutsui vierailulle kesällä.
Vanhasta valimosta on tehty valimomuseo, joka avattiin 2004. Valimo aloitti toimintansa vuonna 1881.
TUON näköinen kello oli alakoululla, järjestäjät soittivat sitä ikkunasta, totesi Hakalahden pitkäaikainen ystävä Antero Mattila, joka oli kutsuttu kelloja katsomaan. –Vanhalla koululla oli sellainen, jota soitettiin kahden oppilaan voimin, se oli niin raskas, ettei yksi saanut sitä soitettua. –Tämä on voinut olla laivan tai koulun kellona, arveli Hakalahti. Kellon sisäpinnalla oli merkintä 3/1860 tai 1869.
Kokoelmaan kuuluu myös lehmänkelloja. Yksi niistä oli mukana Helsingissä, kun Hakalahti oli mukana lehmänkellokokouksessa, jonne Vimpelistäkin lähdettiin linja-autolla maaseudun olojen puolesta marssimaan.
Antero Mattila luovutti Hakalahden kokoelmaan uuden kellon. –Olen ostanut tämän Ylä-Lauroselan talomuseon kirpputorilta. Siirryn nyt sähköiseen aikaan ovikellon suhteen, Mattila kertoi. –Matti on minulle ollut niin paljon apuna. Jo isän aikana meillä oli yhteistyötä, Matti teki meille rankoja Kurkiaisen metsäpalstalle ja kävi nostamassa perunaa. Museotoiminnan aikana, vuodesta 2002, hän on suorittanut kaikki kuvaukset ja auttanut muutenkin.
HAKALAHTI arvelee puuhailujensa olevan loppusuoralla. –Sellainen on tunne. Jos vielä kesällä saisi latopäivän pidettyä.
Luomisen into puskee esille aika ajoin, mutta entistä harvemmin. Uusia avaimia syntyy kokoelmiin muun muassa vanhojen maatalouskoneiden osista, joita paikalliset metallialan ammattilaiset työstävät Hakalahden suunnitelmien mukaan.
–Poronkello remmillä puuttuu vielä kokoelmista, sellaisen haluaisin.
