EVIJÄRVELÄINEN Johanna Perkkalainen voitti tammikuussa kaksi MM-kultaa ja yhden pronssin veteraaniurheilijoiden hiihtosuunnistuksessa.
Yli 35-vuotiaille tarkoitetut veteraanihiihtosuunnistuksen MM-kilpailut pidettiin Itävallan Seefeldissä 15.–19. tammikuuta.
Hiihtosuunnistajat kilpailivat Seefeldissä kolmella matkalla. Tamperelaista Epilän Esa -suunnistusseuraa edustava Perkkalainen ylsi mitaleille niissä jokaisessa. Hän voitti sekä pitkän matkan että keskimatkan ja sijoittui vielä sprintissä kolmanneksi.
Tänä vuonna 54 vuotta täyttävä hiihtosuunnistaja kilpaili viimeistä kertaa 50–54-vuotiaiden sarjassa. Hänen lisäkseen sarjassa oli kaksi muutakin suomalaista: seurakaveri Sirra Toivonen Epilän Esasta ja Virpi Palmén Espoon Suunnasta.
Kolmikko rohmusi kaikki mitalisijat pitkällä matkalla, ja Toivonen voitti sprintin, jossa Perkkalainen oli kolmas. Toivonen kuitenkin loukkasi itsensä pitkän matkan loppupuolelle ja joutui jättämään viimeisen kilpailun eli keskimatkan kokonaan väliin.
Perkkalainen itse on omaan suoritukseensa tyytyväinen. Hän tuumii onnistuneensa parhaiten juuri keskimatkalla.
–Sirra helpotti urakkaani telomalla itsensä pitkällä matkalla, sillä hän on ollut viimeiset pari vuotta sarjamme ehdoton kärki Suomessa, Perkkalainen sanoo.
VETERAANIEN hiihtosuunnistuksen MM-kisat järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa osana Winter World Masters Games -talviurheilukilpailuja (WWMG). WWMG on yksi suurimmista yli 30-vuotiaille urheilijoille suunnatuille talvilajikilpailuista. Sinne odotettiin yli 3 500 amatööriä ja entistä ammattilaista 12 eri lajissa.
–Suunnistajat ovat elämäntapaurheilijoita, jotka jatkavat kilpailemista usein niin kauan kuin terveys sen sallii. Seefeldin kisojen vanhin osallistuja kilpaili 85-vuotiaiden miesten sarjassa, Perkkalainen kertoo.
Hän itse on hiihtosuunnistanut jo lähes 30 vuotta. Sitä ennen hän harrasti sileän hiihtoa. Hänellä on useita aiempiakin veteraanien MM-mitaleita, mutta niitä tärkeämmiksi hän nimeää yleisen sarjan SM-viestimitalinsa, joita hänellä on myös useita. Yksi niistä on kultainen.
–Tärkeintä on nauttia suorituksesta ja kokea, että hiihtosuunnistaminen on hauskaa. Kisan aikana kisailijoilla ei ole tietoa siitä, kuinka meillä sijoituksellisesti menee, eli jokainen kilpailee käytönnössä vain itseään vastaan. Kun kisa on mennyt hyvin ja suoritus palkitaan kultamitalilla, niin totta kai se vielä kruunaa onnistumisen ja tuntuu hyvältä.
Hän kertoo turvautuneensa jo vuosien ajan tärkeiden kisojen alla suksien voitelussa evijärveläisen Aimo Kedon avuun.
–Itselläni ei ole voitelusta tarpeeksi tietotaitoa eikä tarvittavia voiteitakaan. Kisaan on kiva mennä, kun tietää, että välineet ovat kunnossa.
Seefeldiin hän lähti viiden muun naisen kanssa.
–Itse kilpailemisen lisäksi tärkeää on myös se, että pääsee matkustamaan ystäviensä kanssa ja tutustumaan muiden maiden hiihtosuunnistustapahtumiin, maastoihin ja urastoihin. Majoituimme Seefeldissä Airbnb:n kautta varatussa talossa, hän kertoo.
KEVÄÄLLÄ olisi edessä muitakin kilpailuja, mutta niiden toteutuminen on vielä epävarmaa. Osa alkuvuoden kisoista on jo peruttu lumen puutteen vuoksi. Haapavedellä on tarkoitus pitää SM-keskimatkat ja -viestit helmi-maaliskuun vaihteessa, ja maaliskuussa on myös Lapin lumirastit Kemissä. Siellä kisaillaan SM-pitkät matkat ja -sprintit.
–Tämän talven hiihto-olosuhteet ovat olleet huonot, koska luonnonlumi on useaan otteeseen sulanut pois, Perkkalainen sanoo. –Onneksi IK Falken ylläpitää Lappforssissa noin 1,4 kilometrin tykkilumilatua ja olen pystynyt käymään siellä hiihtämässä.
