SÄHKÖAUTOILU tuntuu olevan vaikea aihe, joka herättää joissain ihmisissä suorastaan vihaa.
–En minäkään mene parkkeeraamaan sähköautoani bensanjakajalle, mutta jotkut parkkeeraavat tahallaan polttomoottoriautojaan latureille, kertoo evijärveläinen Kristian Wetterstrand. –Se on ihan uskomatonta. Olikohan vossikkakuskit aikoinaan polttomoottoriautoja kohtaan samanlaisia?
Hän lisää, että ilmiö on onneksi Suomessa jokseenkin vähäinen.
–Siihen liittyy useimmin, ettei olla edes tiedetty, tai huomattu mikä on sähköautojen latauspaikka. Tarkkana kannattaa olla, sillä väärästä pysäköinnistä seuraa pysäköintivirhemaksu.
Wetterstrand on saanut kuunnella sähköautoilustaan kielteisiä kannanottoja jopa omilta sukulaisiltaan. Hän toteaakin, että monesti ihmiset eivät tiedä sähköautoista mitään, vaikka ovat sitä vastaan.
Hän itse ajaa täällä maaseudulla pieniakkuisella, vanhan sukupolven sähköautolla. Käytettynä ostetun vuoden 2016 Nissan Leafin toimintasäde on kesällä noin 150 kilometriä, ja 10 pakkasasteellakin noin sata kilometriä.
Hän kertoo, että päinvastoin kuin ihmiset luulevat, se soveltuu oikein hyvin kulkupeliksi maaseudulle.
–Kaupungissa monella ei ole latausmahdollisuutta kotona eikä työpaikalla, mutta täällä joka työpaikalla on pistorasia, omakotiasujia on enemmän ja taloyhtiötkin ovat pienempiä, minkä takia niissä on helppo sopia latausmahdollisuudesta.
Sähköautoa ei tankata kuten perinteistä autoa. Mukavinta ja halvinta lataus on, kun se tapahtuu kotona niin sanotusti hidaslatauksena — esimerkiksi yöllä, jolloin on aina aamulla “tankki” täynnä. Se onnistuu auton mukana tulevalla matkalaturilla, joka sopii tavalliseen pistorasiaan.
–Erilaisia ja eri nopeuksisia kotilatureitakin on paljon markkinoilla, jos matkalaturi ei riitä varmistamaan kaikkia päivän ajoja. Kaupalliset huoltoasemien pikalaturit helpottavat lähinnä pitkänmatkalaisia.
Hän kertoo, että matka-ajo pikalatureita käyttäen tulee noin puolet halvemmaksi verrattuna polttomoottiriautoiluun.
–Sähköautoilu on halvinta ajoa, ja sähköautojen korkeammat hankintahinnat kuittaantuvat paljon ajavalla nopeasti. Jos normaali arkiajo on 50–100 kilometriä päivässä, siinä tällainen vanhakin sähköauto toimii todella hyvin ja on edullisimmillaan.
WETTERSTRAND ohjaa vierailemaan 10 myyttiä sähköautoilusta -sivustolla. Sitä ylläpitää Sähköautot – Nyt! -niminen Facebook-yhteisö, jonka tavoitteena on muun muassa oikoa väärää tietoa, jota muualla julkisuudessa esitetään sähköautoilusta.
Sähköautoilun vastustajat väittävät usein esimerkiksi, etteivät sähköautot olisi polttomoottoriautoja ekologisempia. Sivustolla kuitenkin kerrotaan, että sähköautoilun elinkaaripäästöt ovat todellisuudessa huomattavasti pienemmät.
”Sähköautoiluunkin liittyy päästöjä, joita syntyy autojen tuotannossa, käytössä ja käytöstä poistosta. Vaikka sähköauton valmistus kuluttaakin akuston tuotannon vuoksi raaka-aineita ja energiaa suhteessa polttomoottoriautoa enemmän, kääntyy ero hyvin nopeasti sähköauton eduksi”, siellä kerrotaan.
Sivuston mukaan sähköautot ovat paitsi energiatehokkaita, mutta niiden käyttämä sähkö voidaan myös tuottaa kokonaan tai osittain uusiutuvilla energialähteillä. Sen takia niiden kokonaispäästöt jäävät merkittävästi polttomoottoriautoa pienemmiksi — jopa hiilivoimalla tuotetulla sähköllä ladattaessa.
Sivuston mukaan fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna sähköauton käytössä poistuu myös öljyn poraamiseen, jalostamiseen ja kuljettamiseen liittyvät päästöt ja ympäristövahingot.
”Auton elinkaaren lopussa sähköauton akustot tullaan kierrättämään uusiokäyttöön muun muassa varavoimaksi tai uusiutuvan sähköntuotannon energiavarastoksi. Täysin palvelleet akut kierrätetään uusien akustojen raaka-aineeksi”, sivustolla kerrotaan.
WETTERSTRAND itse on huolissaan siitä, että joitain autoja on alettu viime aikoina markkinoida ”itselataavina sähkö-hybrideinä”. Hän toteaa, että se on ilmastoasioita murehtivan kuluttajan räikeää huijaamista.
–Se on täyttä valetta, sillä kyse ei ole sähköautosta, eikä se ole mikään ”itselataava”, vaan se saa energiansa fossiilisesta polttoaineesta, ja jarrutusenergia otetaan talteen sähköksi. Se on täysin huijausta, eikä sitä saisi sanoa sähkö-hybridiksi tai sähköautoksi, sillä se ladataan polttomoottorilla tuotetulla energialla.
Täyssähköauton sijaan voi toki hankkia ladattavan hybridin, jos aihe kiinnostaa mutta ei halua vielä heittäytyä täysin sähkön vietäväksi. Niissä on suhteellisen hyviä toimintamatkoja: esimerkiksi 30–60 kilometrin työmatkan voi ajaa sähkömoottorilla. Monella autoilijalla tämä tietäisi jo suurta säästöä polttoainekuluissa.
–Silloin pitää kuitenkin olla juuri ladattava hybridi, jolloin tosiaan käytät vain sitä ladattua sähköä, etkä suinkaan polttomoottorilla tehtyä sähköä.
WETTERSTRAND ajaa sähköautollaan vähintään 90 kilometriä päivässä. Hän on laskenut, että kun auton lataa päivittäin kotona verkkosähköllä, sille tulee hintaa noin viidesosa polttomoottoriauton polttoainekuluista. Sähkö ja lainan lyhennykset maksavat yhdessä saman verran kuin nykyisen kakkosauton pelkät dieselit aiemmin.
Mäntyhovin pihasta löytyy myös pikalatausasema, mikä on aika harvinaista. Evijärvellä on Wetterstrandin tietojen mukaan hänen lisäkseen vain yksi toinen sähköautoilija.
–Pikalataaminen maksaa enemmän — mikä on ihan oikein, sillä kun joku yrittäjä tarjoaa sen pikalatauksen, ymmärrettävästi hän ottaa siitä voittoa.
Hän on huomannut, että sähköauto soveltuu mainiosti taajama-ajoon sekä työmatkalle, joka on vaikka 50 kilometriä suuntaansa. Pidempikään työmatka ei ole ongelma, kunhan autossa on isompi akku tai työpaikalla on latausmahdollisuus.
SEN sijaan sadan kilometrin toimintasäde pienellä akulla varustetussa autossa tietysti tarkoittaa, että matka-ajo on vähän hankalampaa. Autoa täytyy ladata matkan aikana, mikä vaatii etukäteissuunnittelua, koska latausasemia ei vielä ole ihan joka suuntaan kovin paljon.
–Tässä Pohjanmaalla latausasemia on etelään päin lähdettäessä tosi hyvin, Evijärven lisäksi Kauhavalla, Alavudella, Seinäjoella ja Jalasjärvellä. Tampereelle ja Satakuntaan pääseekin todella hyvin jopa tällaisella pieniakkuisella sähköautolla.
Lataustauot eivät ole häntä itseään haitanneet, sillä hän yhdistää ne asioilla tai vaikka kahvilla käymiseen.
–Toki matkanteko on aina sen lataamisen verran hitaampaa, eli voi varmaan sanoa, että varsinkin vanhalla sähköautolla se vaatii vielä jonkin verran harrastuneisuutta.
Vaikka käytetytkin sähköautot ovat yhä kalliita verrattuna polttomoottoritarjontaan, hän itse ei enää keksi mitään syytä, miksi hän tarvitsisi enää mitään muuta kuin sähköautoa.
–Ehkä jos tarvitsee todella nopeasti käydä jossain monen sadan kilometrin päässä, kaivan sen dieselin esiin lumikinoksesta.
Hajuton ja äänetön, muttei mauton
KRISTIAN WETTERSTRANDILLA on aiemmin ollut muun muassa Amerikan autoja ja isoja Volvoja, mutta nykyisin hän ajaa tyytyväisenä pienen perheauton kokoista sähköautoa. Käytettynä ostettu, 2016-vuosimallinen Nissan Leaf on sähköautojen yleisimmästä ja halvimmasta päästä Suomessa.
–Kaksikymppisenä alla oli 300-hevosvoimainen Chevrolet, mutta en enää ole pörinöiden ja värinöiden perään, hän naurahtaa.
”Pieniakkuinen” tarkoittaa tässä tapauksessa 30 kilowattituntia. Uudet sähköautot ovat tehokkaampia, ja niillä pääsee pidemmälle. Pienempiäkin sähköautoja on — ne eivät kuitenkaan hänen mielestään sovellu perheellisille tai matka-ajoon.
–Olen ajellut Leafilla nyt puolentoista kuukauden aikana noin 5 000 kilometriä. Kokemukseni mukaan toimintasäde on kymmenessä pakkasasteessakin noin sata kilometriä.
Perheen kakkosauto, vanha diesel, on jäänyt pihaan keräämään kinosta päälleen.
Sähköautoon vaihtamisen taustalla vaikutti huoli ajokilometreistä.
–Mulla ja vaimollani on vuodesta 2005 asti tullut vuodessa kilometrejä yhteensä noin 40–60 000. Kilometrien vuoksi vaihdoimme aluksi vuonna 2006 bensa-Volvosta diesel-Toyotaan, ja nykyisellä vanhalla Mondeolla mun tuli ajettua kahtena viimeisenä vuotena 45 000 kilometriä vuodessa.
Hän oli myös jo jonkin aikaa ollut kiinnostunut sähköautojen tekniikasta ja seurannut alan foorumeita. Ratin taakse istahdettuaan mies ihastui välittömästi.
–Tämä on hajuton ja äänetön, mutta ei mauton, hän kiteyttää. –Kun ensimmäisen kerran pääsin koeajamaan, kuume nousi niin kovaksi, että auto oli pakko saada, se oli niin vaivatonta ja helppoa. Sähköisen voimalinjan portaaton ja välitön vääntö tekivät myös vaikutuksen. Sen jälkeen oikein harmitti ajaa omalla polttomoottoriautolla. Värinät, pärinät ja tehottomuus, sekä tietenkin pakokaasu alkoivat häiritsemään.
