Aho väitteli tohtoriksi Jyväskylän yliopistossa huhtikuussa. –Tutkimus sai runsaasti huomiota mediassa.
Aho tutustui rekkakuskin elämään matkaamalla kymmenen mieskuljettajan mukana ympäri Suomea, usein yöaikaan. Aholle selvisi pian, että porukka on moninaista monella tapaa. –Ei voi yleistää, että he olisivat terveydellisistä asioista tietämättömiä, tai etteivät yrittäisi itse vaikuttaa asioihin, mutta olosuhteet siihen ovat hankalat. Työ on kuormittavaa. Moni asuu keikkojen ajan autossa ja voi olla viikonkin reissussa. Joku työskentelee 12 tunnin vuoroissa vaihdellen toisen kuskin kanssa, joten aikaa muulle kuin nukkumiselle ja välttämättömille asioille ei juuri jää. Tämä vaikuttaa myös sosiaalisiin suhteisiin. On hyvin hankalaa käydä säännöllisesti pelivuorolla, ja yhteinen aika vaimon kanssa voi olla pois yöunista.
Myös ammatin sisällä työ on hyvin erilaista. Jos ajaa jakeluautoa, se voi olla hyvinkin fyysistä purkujen, lastausten, pomppimisen ja kiipeämisen vuoksi. Pitkää linjaa ajaessa korostuu istuminen. –Rekkakuskien terveysasioissa olisi vielä paljon tutkimista.
RYTMIHÄIRIÖT eli työn ja sen ulkopuolisen elämän eritahtisuus sekä työn sisäisten aikataulujen epäsuhtaisuus, kuten odottamisen ja kiireen vaihtelu, korostuvatkin rekkakuskin työssä. Kuljetusyritysten ja asiakkaiden tiukat aikataulut ja lakisääteiset tauot on soviteltava yhteen. Joskus kuski joutuukin valitsemaan, pitääkö tyytyväisenä asiakas vai virkavalta. Tutkimuksen aikana rekkakuskit ratkaisivat tilanteet monesti joko siirtämällä taukoa tai jättämällä sen joskus pitämättä. –Myös kuskien yhteiset tauot ja tapaamiset ovat vähentyneet.
Kuitenkaan kaikki kuljetustehtävät ole samanlaisia, ja joissakin aikataulut ovat paremmin sopusoinnussa.
Rekkakuskin työtä on aikaisemmin romantisoitu: mies on kuin cowboy, jolle luotetaan iso auto ja lasti, jota hän kuljettaa muiden tavoittamattomissa halliten olosuhteet. Nykyisin ammattikuljettajien työaika on yksi tarkimmin säännellyimmistä Euroopassa. Työn autonomia on kaventunut seurantajärjestelmien myötä, mikä haastanut työn laajalle autonomialle rakentunutta ammatillista identiteettiä ja maskuliinisuutta. Työn käytännössä opittu tietotaito ja ”perstuntuma” ovat isossa roolissa identiteetin luomisessa. –Rekkakuskit puhuvat paljon kuormasta ja sen käsittelystä. Esimerkiksi kappaletavarakuorman tekeminen on kuin tetriksen pelaamista, sen hyvin tekevä on ammattimies. Kokemuksesta ammennetaan, ja liian ison vastuun antamista liian kokemattomille vierastetaan.
AMMATIN sisällöt keskiluokkaistuvat yhteiskunnan mukana. Kuljetusalalla on opiskeltava aiempaa enemmän autojen teknologiaa, paikannusjärjestelmiä, viivakoodisysteemejä ja lakikoukeroita. –Ennen rekkakortti riitti, nyt ammattipätevyyttä on myös päivitettävä. Aika näyttää, miten pitkälle ala automatisoituu ja kuinka se vaikuttaa työhön hakeutuviin: vaikka seurannalla on hyvätkin puolensa, moni konkari sanoo, ettei lähtisi enää alalle nykytilanteessa logistisen ja juridisen kontrollin vuoksi.
Tutkimusta etätyönä
TIMO Aho (s.1982) kirjoitti ylioppilaaksi Vimpelin lukiosta vuonna 2001 ja valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2010 pääaineenaan sosiologia. Aho on työskennellyt Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella suunnittelijana sekä Väestöliitossa tutkijana.
Syksystä 2018 lähtien Aho on työskennellyt Itä-Suomen yliopiston Lean Work Gender -hankkeen parissa (Lean-tuotantomalli julkisissa palveluissa: työn ja sukupuolen uudet muodostelmat biokapitalismissa), pääasiassa etänä. Siinä hän haastattelee leanin parissa työskenteleviä ihmisiä, kerää aineistoa koulutustilaisuuksista, analysoi aiheeseen liittyvää materiaalia sekä kirjoittaa ja jakaa ideoita muiden hankkeen parissa työskentelevien kanssa. –Tutkimme, miten lean-johtamisoppi muovaa naisvaltaisella julkisella sosiaali- ja terveysalalla tehtävää työtä ja lisäksi, miten sitä myydään terveydenhuoltoon ja mikä siinä puhuttelee. Siitä haetaan tällä hetkellä ratkaisua moniin sote-alaa koskeviin ongelmiin.
Tammikuun puolivälissä hän aloittaa Tampereen yliopistolla Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa “Kiistelty suostumus. Läheisyyden sosiaalinen ja digitaalinen rajankäynti nuorten romanttisissa suhteissa”. Siinä tarkastellaan seksuaalisen suostumuksen arkisia merkityksiä osana nuorten sosiaalisia suhteita, huomioiden erityisesti digitaaliset ympäristöt. Aho jatkaa mahdollisesti lean-tutkimusta sen rinnalla.
IKKUNANA Vimpeliin toimivat lähinnä viikoittaiset puhelut vanhemmille. –Pääkaupunkiseudulla asuu paljon tuttuja, jotka ovat Vimpelistä, heidän kauttaan kuulen myös entisen kotikunnan asioista. Vimpelissä tulee käytyä ehkä neljä kertaa vuodessa. Kesällä siellä olisi kiva olla enemmänkin, liian vähän ehtii esimerkiksi pesispelejä katsomaan.
Pienten kylien tulevaisuus isojen kasvukeskusten imiessä väkeä ja elinvoimaa mietityttää Ahoa. –Huolettaa, onko siellä töitä, harrastuksia ja elämänmahdollisuuksia. Itse hän ei ainakaan lähitulevaisuudessa aio Vimpeliin palata. –Olen tottunut kaupunkilaiselämään ja koukuttunut mahdollisuuksien paljouteen, Herttoniemessä perheensä kanssa asuva Aho naurahtaa. –Haluan kuitenkin, että siteet sinne säilyvät. Sisarusten ja vanhempien kesken on keskusteltu yhteisestä kesäpaikasta. Tutut paikat ja maisemat ovat tärkeitä, ne pitää kävellä aina siellä käydessä.
