Nyt on kokoonnuttu maanantai-iltapäivisin. Kun ensi kevään päivät on sovittu, niistä ilmoitetaan somessa ja tapahtumapalstoilla.
–Väki on vähentynyt tänne siirryttyämme, Heikkilä totesi. –Se, että kokoonnumme täällä omaishoitajayhdistyksen tiloissa, ei tarkoita, etteivätkö tänne saisi tulla kaikki muutkin! Moni on kiinnostunut ryhmästä, mutta päivämäärät saattavat mennä ohitse tai on päällekkäistä menoa. Yritämme sovitella ajankohtaa niin, ettei ole samanaikaisia tapahtumia.
–Minä olen ohi mennessäni kurkkinut ikkunasta, että mitä täällä oikein tehdään. Myyjäisissä Paula kutsui minut tänne mukaan. Askarteleminen on kauhean mukavaa ja rauhoittavaa, totesi Kaija Sunnari.
–On vain hyvä, jos samalla OmaisOivan toiminta ja asia tulee tutuksi, se laskee myöhemmin kynnystä ottaa meihin yhteyttä, kertoi Pia Toivola. –Jos haluaa, voi täällä askarrella jotakin myytäväksi ja arpajaispalkinnoksi yhdistyksen hyväksi, siinä yhdistyvät harrastus ja vapaaehtoistyö.
–Eihän haittaa, vaikken tee tänään mitään, kysyi Sirpa Yli-Pekka, joka oli paikalla ensimmäistä kertaa. –Ei, voit vaikka laulaa, jos haluat, naurahti Toivola. –Tämä on kohtaamispaikka, jonne voi tulla vaikka vain kahville ja katsella, kun muut tekevät. Ja mukaan saa vielä hyvää mieltä! Tällainen tekeminen on rentouttavaa. Haaveilen, että joskus ehtisin itsekin askarrella kaikkea kaunista!
Pöydän ääressä ihasteltiin toisten tekemiä töitä, rupateltiin niitä näitä ja vaihdettiin kuulumisia.
LIIKALA ja Heikkilä ovat käsityöihmisiä. Molemmat ovat pienestä asti tehneet kotona käsitöitä ja askarteluja. –Silloin ei ollut paljon mitään materiaaleja. Sieltä se kierrätysajatus on varmasti jo lähtenyt, Liikala totesi. –Äiti teki paljon monenlaista, siinä sitä oppi, Heikkilä jatkoi. Hän työskenteli aikoinaan kymmenisen vuotta Lappajärven käsityömyymälä Onnintuvalla.
–Kun näkee jonkun kivan mallin tai idean jossakin, se sitten muokataan tilanteeseen sopivaksi. Se on kuin papin asiat, luetaan kirjasta ja puhutaan omina, Liikala naurahti. –Hän on ollut malleineen ja ideoineen itsekin inspiraationa muille osallistumalla kädentaito-lehtien kilpailuihin ja menestystäkin on tullut, kertoi Heikkilä.
Naiset ideoivat paljon yhdessä. –Aika paljon tehdään paperista, ja koetamme käyttää kierrätysmateriaaleja mahdollisuuksien mukaan. Vanhat kirjat ovat monikäyttöisiä, niistä on tehty muun muassa enkelikoristeita, kertoi Heikkilä.
Heikkilän kodin pihapiirissä on entisen kehystämön tila, jossa on hyvä tehdä käsitöitä. –Kokoonnumme sinne Paulan ja siskoni Leenan Alasen kanssa, joka on ollut tässä alusta asti mukana. –Ei tahdo keretä syömäänkään, Liikala kuvailee tekemisen imua. –On se vain niin mukavaa! Ja tämä kerhon pitäminen myös: mielelläni näytän, mitä osaan, jos jotakuta vain kiinnostaa!
Liikala ja Heikkilä vastaavat Oivalan näyteikkunan somistamisesta. Aihe vaihtuu vuodenaikojen mukaan. –Ideoita saa käydä varastamassa!
Heillä on työn alla myös neljä omaishoitajanukkea, jotka kuvaavat ikääntyvää ja työikäistä omaishoitajaa, erityislapsen vanhempaa ja nuorta hoivaajaa. –Niillä herätellään ihmisten ajatuksia omaishoitajuudesta. Ne voi ottaa mukaan erilaisiin tilaisuuksiin, Toivola kertoi.
