Erityislapsille ja -nuorille tilapäis- ja pitkäaikaishoitoa tarjoavassa yksikössä on ehtinyt kyläilemään kymmenkunta lasta. Toiminnan käynnistyminen on vienyt odotettua enemmän aikaa. Päätöksiä siitä, kenelle kunnat myöntävät palvelua, on voitu tehdä vasta, kun luvat ovat kunnossa. –Tulijoita olisi kyllä. Jos kaikki, jotka tänne haluaisivat, olisivat saaneet maksusitoumuksen, toiminta pyörisi jo täydellä teholla, kertoo yksikön johtaja Sari Rentola-Hirvelä. –Tarvetta tällaiselle palvelulle on selvästi paljon.
Sopimusten tekeminen vaatii aina useita tapaamisia asianosaisten kesken. Maksusitoumuksen saaneilla perheillä prosessi on kestänyt useita kuukausia. Täyteen toimintaan Anttulassa toivotaan päästävän kevään aikana.
Tällä hetkellä tarve painottuu loppuviikkoon. Näillä reunaehdoilla työvuorolistojen tekeminen ei ole helpoimmasta päästä, naurahtaa vastaava ohjaaja Eija Särkiniemi. –Onneksi työntekijöiltä riittää ymmärrystä alkutaipaleen poikkeuksellisiin työvuorolistoihin.
Rentola-Hirvelä ja Särkiniemi kehuvat yhteistyötä paikallisen sosiaalitoimen kanssa. –Meidät on otettu hyvin vastaan.
REKRYTOINTI sujui Rentola-Hirvelän mukaan helposti. Tarvitaan kaksi sairaanhoitajaa, viisi sosionomia ja kahdeksan lähihoitajaa, jotta toimintaa voidaan pyörittää täydellä kapasiteetilla. –Tämä on ammattitaitoinen ja ihan huippuporukka, uskomattomia tyyppejä. Onneksi saimme miehiäkin mukaan. Tälle henkilökunnalle jätän omankin erityislapseni täysin luottavaisin mielin. Sijaisiakin on jo jonossa.
Kaksi työntekijöistä on paluumuuttajia, joille työ mahdollisti palaamisen kotiseudulle.
PERHEISIIN, jotka ovat käyneet tutustumassa Anttulaan, vaikutuksen on tehnyt kodinomaisuus. –Anttulalla on hyvä maine, se tulee vastaan niin somessa kuin Tampereen Apuvälinemessuillakin. Yksiköitä toivotaan muuallekin Suomeen. Tällä hetkellä Alajärven lisäksi toimintaa on Iisalmessa ja Kuopiossa.
Rentola-Hirvelän ja Särkiniemen mukaan Anttula ei ole ”lapsen säilytyspaikka”, jonne lapsi kärrätään siksi aikaa, että vanhemmat ehtivät haukata happea, vaan sinne tullaan kyläilemään samaan tapaan kuin jonkun kotiin. Tärkeitä arvoja ovat hyvä perushoito, turvallisuus ja yhteisöllisyys: niitä lapsia, joille se sopii, pidetään päivittäin sylissä muiden puuhien lomassa.
Paras palaute on tullut lapsilta: he olisivat vielä halunneet jäädä, kun vanhemmat ovat tulleet hakemaan. –Jopa teini-ikäinen, joka vastustaa ihan kaikkea, tykkäsi olla täällä.
Lapsen jättäminen hoitoon ei välttämättä ole vanhemmille helppoa, vaikka lepoa tarvitsisikin. –Lapsellakin on oikeus olla muualla kuin kotona, ja on hyvä oppia sitä hiljakseen, koska voi tulla tilanteita, esimerkiksi vanhemman sairastuessa, että kotoa joutuu lähtemään joksikin aikaa, Särkiniemi toteaa.
Omasta kokemuksesta Rentola-Hirvelä tietää, miten tärkeät omaishoitajan kolme lakisääteistä vapaapäivää ovat erityislapsen perheelle. Usein koko perheen arki menee erityislapsen ehdoilla. –Vapaa on myös ennaltaehkäisevää työtä ja palvelua, joka lisää koko perheen hyvinvointia: vanhemmat saavat hengähtää ja sisaruksetkin saavat huomiota omilla ehdoillaan.
