–Putinin maalta lähden hakemaan kultaa. Matkaliput on hommattu Itälehdon Jarmon kanssa, traktorit nostetaan rekkaan ja viedään junalla perille, hän suunnittelee ensi syyskuussa Pietarin lähistöllä käytävää kisaa.
Bodiumille nouseminen vanhoilla päivillä on Kivipellolle selkeä tavoite. –Ei se mikään mahdottomuus ole, kun vain kahtena päivä onnistuu, ettei tyri mitään. Voittamaan lähdetään.
Saksan kisan sijoitusta hän pitää arvokkaimpana saavutuksenaan. –Siinä vedettiin kaksi päivää, sänkeä ja nurmea. Ihan hyvin se meni, ja olisi ollut mahdollisuudet korkeampaankin sijoitukseen.
On hieno tunne kantaa Suomen lippua kisoissa ja nostaa se salkoon. –Kilpailupaikalla on saran laidalla aina maan lippu ja kuvallinen esittely kilpailijasta.
Kilpailuala on 30 aarin palsta ja aikaa kolme tuntia. –Kääntöauralla otetaan ensin viiste pois, aloitus toiseen laitaan, siihen sitten suljetaan ja lopetetaan. Mittaamistahan se on. Arvosteltavia kohtia on noin 10 erilaista, ja niistä saa pisteitä viidestä kymmeneen. Eri porukat arvioivat viiluja, muokkautumista, suoruutta, päistettä, avausta ja sulkemista ja niin edelleen. Kaikkien pitää olla hyviä, jos aikoo pärjätä. Välillä pitää pudottautua alas ja käydä katsomassa taakse, miltä näyttää, ja suunnitella.
–Amerikan kisoihinkin olisi päässyt, mutta se olisi maksanut 13 000 euroa omasta pussista.
Syksyllä Kivipelto voitti Loimaan SM-kisan.
KIVIPELTO pääsi maanviljelijäisänsä mukana Pokelan pelloille jo pikkupoikana. –Aloin ajaa traktoria heti kun jotenkin yletin, ja olen kyntänyt kilpaa kahdeksan-yhdeksänvuotiaasta alkaen. Isä vei kisoihin, silloin pidettiin muun muassa Vimpelin mestaruuskisat, hän muistelee. Kivipelloilla oli Massey Ferguson vuosimallia 1935.
–U.K. Rantalan mukana pääsin Ilmajoelle kilpailemaan Suomen kovimpia kyntäjiä vastaan. 1978 olin PM-kisoissa Ruotsissa.
Nuorena aikuisena kyntäminen jäi, tuli armeija ja perhe, työ koneurakoitsijana. Tauko kesti jopa pari vuosikymmentä. Lajin pariin hän palasi vanhan Zetorin (vm -57) myötä. Zetor-kynnöstä on kaksi MM-kultaa. Hannu-veljelläkin on SM-kultaa vanhojen traktoreiden sarjasta. –Kisattiin Hannun kanssa sarka-auroilla. Sitten ostin kääntöauran. Kaupasta ei saa sellaisia vehkeitä, millä voisi kilpailla. Pitää osata muokata.
Kivipelto näyttää kilpakalustoaan. Valtran perässä on aura, jossa kaikki ominaisuudet on mietitty ja hallittavissa yhdellä vivulla: auraan menee kuusi kaksitoimista hydrauliikkaletkua. Siipien päät on muotoiltu uudelleen.
SUOMESSA kääntöauroilla kilpailee noin 20 kyntäjää, mutta esimerkiksi Briteissä harrastajia on 1 300. –He saavat harjoitella siellä kesää talvea. MM-kisoissa on väkeä noin 30 maasta. SM-kisat pidetään yleensä Etelä-Suomessa, mutta ensi vuonna ne ovat Pietarsaaren lähellä.
Kyntö on yksi lajeista, joka periytyy usein suvussa. Sitä harrastavat naisetkin, vaikka heitä ei kisoissa kovin monia käy. Amerikkalainen maailmanmestari on nainen, jonka isä on kolminkertainen mestari hänkin. Kivipellon jälkikasvu ei kynnöstä ole innostunut ainakaan vielä, mutta pojanpojalle on hallissa traktori valmiina odottamassa pojan kasvamista.
Markku Kivipelto odottaa sydäntahdistinta. –Nuorempana harrastin jokkista. Moottoriajoneuvot kiinnostavat minua. Kilpailuvietti on ollut kova. Aina kun numerolappu on rinnassa, pistän kaiken likoon. Tykkään myös rakennella koneita. Metsäkoneisiin on tullut tehtyä monenlaista huoltoa ja lisäosaa. Siinä ajassa, mikä niihin on mennyt, olisi pari omakotitaloa rakennettu. Se nyt sitten loppuu tahdistinoperaatioon.
