KORTESJÄRVEN vuoden yritykseksi on valittu turkistarha Mustaisnevan turkis.
Yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja Annica Hölsömäki perustelee valintaa sillä, että yritys on toiminut Kortesjärvellä pitkään. Sen perusti nykyisten omistajien isä, ja se on kasvanut huomattavasti perustamisvaiheisiin nähden.
–Ala on hyvin haastava. Taloudellisesti on kestettävä taloussuhtanteiden heilahdukset. Kyse on eläinten hoidosta ja kiinnostuksesta eläimiin ja yrityksen kehittämiseen, hän perustelee.
LUHTALAN turkistarha-alueella sijaitsevan Mustaisnevan turkiksen ainoa vakituinen työntekijä on 48-vuotias Jouni Pirttinen.
–Tuli vähän yllätyksenä, että mut valittiin. Ajattelin, että ennemmin valittaisiin joku, jolla on enemmän työntekijöitä ja muuta sellaista, hän naurahtaa.
Yhteistarha-alueella sijaitsi ennen uusikaarlepyyläisen Farm Frysin iso turkistarha, joka meni konkurssiin 90-luvun alussa. Nykyisin paikalla on Pirttisen tarhan lisäksi neljän muun lappajärveläisen, evijärveläisen ja kauhavalaisen tarhaajan varjotaloja. Pirttisen tarha on niistä pienin.
Hän tarhaa pääasiassa sinikettuja ja valkoisia shadow-kettuja sekä pientä määrää sinihopeisia muunnoskettuja.
–Nahoitettavia on tällä hetkellä noin 1 600, hän kertoo.
Hän käy ruokkimassa kettujaan iltaisin ja viikonloppuna. Päivätyönään hän kokoaa maatalouskoneita ylihärmäläisellä Junkkarilla.
–Menin Junkkarille vuonna 1999, ja jäin sieltä pois 2013. Viime talvena palasin sinne, koska turkisalalla näytti huonolta, ja tuntui, ettei pärjää enää. Nyt täytyy toivoa, että hinnat rupeaisivat nousemaan. Tarkoitus on nyt muutama vuosi pitää tätä tarhaushommaa vähän pienempänä, että näkee, minne tämä ala menee, hän kertoo. –Tänä päivänä ei varmaan kukaan tarhaaja voi sanoa, että heillä menisi hyvin, mutta toivonpilkahduksiakin on näköpiirissä hintojen nousun suhteen.
PIRTTISEN isä perusti yrityksen vuonna 1982 Pirttisen kylään.
–Silloin 80-luvulla melkein joka talossa oli jonkunnäköinen tarhanpätkä. Vuonna 1993 siirryimme nykyiselle alueelle ja muutimme myös yhtiömuotoa osakeyhtiöksi, Pirttinen muistelee. –Silloin tulin itse remmiin. Mulla loppui koulu sopivasti silloin; olin lukenut putkiasentajaksi, mutta silloin pahan laman aikaan ei ollut työpaikkoja oikein missään, joten rupesimme laajentamaan tarhaa.
Pirttinen omistaa yrityksestä nykyisin 80 prosenttia ja hänen veljensä Risto 20 prosenttia.
–Veli tulee tarvittaessa apuun, mutta hän on ihan muissa hommissa.
Kausityöntekijöitä on yksi nahoitusaikana.
