KIRKKOHERRA Aki Paavolan viimeinen työpäivä Evijärvellä on 22. marraskuuta. Sen jälkeen hän viettää loppukuun lomaa ennen kuin aloittaa joulukuussa uudessa työssään Alahärmän kappalaisena.
Hän kertoo, että lähtöpäätöksen takana oli räjähdysmäisesti kasvanut työmäärä. Kun vapaapäivät eivät enää riittäneet 12-tuntisista työpäivistä toipumiseen, hän päätti hakea kevyempiä töitä.
–Työ alkoi käydä niin raskaaksi, että keväällä mietin, haenko työuupumuksesta tai väsymyksestä johtuen pitkää sairaslomaa vai etsinkö kevyempiä töitä. Sitten kun tämä Alahärmän kappalaisen paikka tuli auki, ja koska tunnen seurakunnan ja tunnen paljon ihmisiä sieltä suunnalta, ajattelin, että se olisi semmoinen peruspapin työ, mistä ovat poissa hallinto ja byrokratia, Paavola kertoo.
EVIJÄRVEN seurakunnassa ei ole kevään 2016 jälkeen ollut talouspäällikköä. Silloin esimerkiksi kiinteistönhuollon töiden paikkaaminen jäi käytännössä kirkkoherran harteille.
Se tarkoitti, että kun seurakuntatalossa ilmeni sisäilmaongelmia pari vuotta sitten, niistä huolehtiminen jäi Paavolan niskoille.
Kaksi vuotta seurakunnassa elettiin epävarmuudessa ja mietittiin, mistä talon ongelmat johtuvat. Ensin luultiin, että syynä oli putkivuoto — mutta vaikka se korjattiin ja kupariputket vaihdettiin nykyaikaisiin, ongelmat eivät hävinneetkään. Työntekijät saivat edelleen oireita.
Vasta tämän vuoden alussa tutkimustuloksista selvisi, että vika olikin seinissä.
–Se epävarmuus oli todella raskasta aikaa. Ongelmat eivät meinanneet korjaantua millään, vaikka teimme kaikkemme ja talon kuntoon satsattiin.
Viimeinen niitti lähtöpäätökselle oli, kun seurakuntatalo päätettiin purkaa kesäkuussa. Se aiheutti vielä lisää stressiä ja painetta, sillä kesän ja syksyn aikana hän on tyhjentänyt rakennusta muiden töidensä ohessa. Iso urakka on nyt viimein hänen osaltaan ohi, kun vanhat kirkonkirjat lastattiin autoon maanantaina.
–Mielessä on käynyt, että onko tämä jonkinlaista rintamakarkuruutta, kun lähden tiukan paikan tullen pois. Sain kuitenkin seurakuntatalon purkamisen ja tyhjentämisen tehtyä, mikä on iso ponnistus. Jatko tietysti jää pahasti kesken, ja siihen en pysty valitettavasti enää vaikuttamaan, Paavola pohtii.
HÄN kertoo, että yksipappisen seurakunnan huonot puolet ovat viime vuosina kasaantuneet. Yksi niistä on se, että sijaisia on ollut vaikea saada. Hän on joutunut käymään töissä lomalta käsinkin.
–Jotta saan edes viikonlopputuuraajan, saan soitella useammalle. Ennen saattoi saada saman sijaisen koko loman ajaksi, mutta nyt pitää pyytää viikon pätkissä ja melkein kerjätä, että voisitko mitenkään tulla, että saan lomani pidettyä. Työjärjestely on tullut niin hankalaksi, kun ei ole mitään vakiintunutta sijaissysteemiä tällä hetkellä, Paavola toteaa. –Työt myös usein siirtyvät niin, että sijainen pitää pelkän jumalanpalveluksen, ja hautajaiset ja ristiäiset pidetään vasta sitten, kun mä tulen töihin — mikä kuulostaa tietysti mukavalta, että halutaan oma pappi ja että meikäläisestä pidetään.
Kauhavalla hän uskoo ehtivänsä pitää vapaapäivänsä ja lomansa, sillä kaupunginosien papit tuuraavat toisiaan. Sikäläisellä seurakunnalla on myös erikseen kiinteistöpäällikkö, talouspäällikkö ja lähetyssihteeri — sitäkin hommaa hän on hoitanut Evijärvellä oman työnsä ohessa.
Hän korostaakin haluavansa tehdä varsinaista papin työtä kokoustamisen ja pöytäkirjojen kirjoittamisen sijaan. 57 vuotta täyttävä Paavola haluaa selvitä eläkeikään asti.
–Viime vuosina hallinto ja byrokratia ovat vieneet yli puolet työajasta. Kun saarnan valmistamiseen jää aikaa vain lauantai-ilta hautajaisten jälkeen, se on liian vähän. Silloin on niin puhki ja poikki, ettei millään jaksa kirjoittaa tuoretta tekstiä, vaan joutuu tukeutumaan osin vanhaan ja paikkailemaan sitä. Yksi ongelma onkin ollut, että voimat eivät riitä siihen, mitä kaikista mieluiten tekisin. Olen joutunut olemaan välillä maallikkosaarnaaja, kun en ehdi valmistautua, vaan pitää vaan mennä ja puhua siitä, mitä mielessä on.
ALAHÄRMÄSSÄ hän on aluksi puolen vuoden koeajalla. Virallisesti hän on virkavapaalla Evijärveltä, eli jos työ Kauhavalla ei vastakaan odotuksia, Evijärven kirkkoherran paikka on yhä hänen.
Alahärmä on hänelle entuudestaan tuttu paikka. Ennen siirtymistään Evijärvelle maaliskuussa 2013 hän vietti yli vuosikymmenen pappina Kortesjärvellä. Sinä aikana hän piti jumalanpalveluksia ja muita toimituksia myös Alahärmässä aina silloin, kun siellä tarvittiin tuuraaja. Hän oli myös yhden kauden kirkkovaltuutettuna Kauhavan seurakunnassa.
Alahärmän kappeliseurakunnan alueella, joka Paavolan vastuulle tulee, asuu noin 4 500 henkeä.
–Pienen maalaisseurakunnan kirkkoherra ja kaupunkiseurakunnan kappalainen ovat vastaavanlaiset tehtävät viran arvostusta ajatellen, eli tämä ei ole urakehityksessä mitään eteenpäin menemistä, mutta ei myöskään alaspäin menemistä. Toki kirkkoherra nimenä on hienompi.
Satakunnan Kankaanpäästä kotoisin oleva ja Kortesjärvellä asuva Paavola on tehnyt papin töitä esimiehenä 24 vuoden ajan. Hän toteaa, että seitsemän vuotta yhdessä työssä on nykypäivänä pitkä aika.
–Kyllä siinä on jo pistänyt itsensä niin likoon, että uudet ideat alkavat olla vähissä.
Varsinaiseen papin työhön hän on ollut Evijärvellä tyytyväinen, ja seurakuntalaiset ovat tulleet tutuiksi.
–Toisaalta on vähän semmoinen haikea olo. Täällä on ollut ihan hyvä olla töissä, perustyössä siis, ja jään kaipaamaan jotain hyviä käytäntöjä, joita täällä on. En tiedä, miten kaikki lähtee pelaamaan ja rullaamaan Alahärmässä. Mutta kiitän kaikkia evijärveläisiä tästä ajasta. Siirtymiseen ei liity mitään dramatiikkaa; ei ole tarvinnut tänä aikana käydä mitään kiistoja seurakuntalaisten kanssa. Korkeintaan on tehty jotain huomautuksia hautausmaasta, mutta mitään henkilöön kohdistuvia riitoja meikäläisestä ihmisenä ei ole ollut.
LAPUAN tuomiokapituli valitsee Paavolan sijaisen 13. marraskuuta.
Hän kertoo tekevänsä sijaista varten valmiiksi niin paljon kuin mahdollista, jotta hänen olisi hyvä aloittaa. Myös kirkkopyhät ja käytännöt pysyvät samoina.
–Seurakunnan perinteet jatkuvat, vaikka pappi vaihtuu.
